27 v. Oikeestaan mulle on ihan sama mikä se numero siinä on, se on se fiilis mikä ratkaisee. Mä en oo ikinä oikein pitänyt isompaa metakkaa mun synttäreistä ja varmaan sen takia todella harvoin itekkään onnittelen ketään, vain niitä spessuimpii, jos muistan. Siks mulla tulee jotenkin huono omatunto aina synttäripäivinä kun muo onnitellaan.. Ja siis mä muistin että mä olin piilottanut ton mun naamakirja synttäripäivän, mut olinki piilottanut vaan syntymävuoden :D Tekniikan ihmelapsi taas ilmoittautuu… Eli siis nöyrä kiitos kaikille onnitteluista :)
Mun kakskutos vuosi on kyllä ollut mulle käänteen tekevä vuosi kaikin puolin, siis huhhuh sanon minä. Se alkoi aika todella sekavalla säätökesällä. Nyt jälkeenpäin mä pidän viime kesää jonkin näköisenä cloussauksena mun "iiihaaan saamaaa" elämälle. Nyt ne jotka on mun kans hengannut yhtään viimevuosina, tietää et oli kysymys mikä tahansa, niin mun vastaus todennäköisesti oli "iiiihaaan saamaaaa" sellasella lapsen äänellä. Ja mä en huijannu, mulle oikeastaan oli ihan sama todella moni asia. Mut hei, kaikkee aikansa. Enään ei ole ihan sama.
Se on kyllä jännä juttu mitä selviää, kun pysähtyy hetkeks ja miettii asioita.. Kuka minä olen? Mitä minä haluan elämältä? Mitkä asiat ovat niitä tärkeimpiä asioita, joihin minä haluan keskittyä? Mistä minä haaveilen?…… Ja kuten huomaatte, kaikkia kysymyksiä yhdistää sana minä. Oli siis vihdoin ja viimein aika keskittyy itteeni. Oon jotenkin aina keskittynyt toimimaan muiden terapeuttina. Mut todennäköisesti tunnetaan hyvänä kuuntelijana. Hassua oli se, että en ollut pahemmin kuunnellut itseäni.
Nyt olen sitten koko vuoden kuunnellut itseäni ja hyvin pyyhkii! Nyt mä tiedän aika tarkalleen mitä haluan elämän jokaiselta osa-alueelta, eikä auta muu kuin hyppelehtii sitä kohti. En ole ikinä ollut niin sinut itseni kanssa mitä olen nyt. Kaikein siisteintä oli tajuta että mun ei edes täydy olla täydellinen. En oo siis ikinä kuvitellut olevani, mutta jonkin näköinen asennevamma mulla on ollut, kun oon jotenki aina ressannu jostain hyvin pienistä ja turhamaisista asioista. Onpa paha ku mun vatsalihakset ei loista, niinku monella muulla näköjään nykyään :D Erotunpahan joukosta.
Mitä mä sitten haluan? Helppoo.. Ympärille ihania ystäviä, tasapainoisen mielen, oman perheen, talon merenrannalta, koiran, terveyden,,, Mä yritin vielä miettii että mitä, mut en keksiny. Ja joo en haluu kaikkii noita nyt tähän heti :D herranjumala… Mulla on jo 3/6 ja se riittää tähän hätään! Se on se matka mikä on tärkein vai miten se meni :D
Tottakai tietenkin uran puolesta mä haluan tehdä jotain millä on tarkoitus.. Ja mä uskon että olen ihan oikeilla jäljillä. Aion tehdä kaikkeni että Lifeline projekti menee eteenpäin.. Ja sit muuten, mä en haaveile olevani minkään ison jutun pomo jos joku sitä miettii… Hahaha tai ku kuulin et jotku oli puhunu et kuka mä luulen oikein olevani :D Nöyyyyyvei, liikaa ressii! Mun elämän tehtävä on löytää oikeet tyypit tähän ja sit vaa pitää huoli et se menee oikeella energialla eteenpäin.. Se sattuu olee se missä mä olen aika hyvä ja se on se kuka mä tiedän olevani. :)
Ainii ja yks tavoite on oppii joka päivä jotain uutta.. Ihan mitä vaan, mutta ei pidä pysähtyy paikoilleen.
Siinä se, sitku kelas mitä oikeesti haluaa, ni se oliki aika yksinkertasta. Jotenki helpottavaa.. Kaikki muu on vaa bonareita :D
Näihin tunnelmiin mä aloitan mun kaksseiska vuoden.. Ihan itteekin jännittää mitä tuleman pitää :D
Kiitos vielä kaikille onnittelijoille <3 Nillekki seittemälle jotka missas mun brunssin ja lähetti viestin että haluaa nähä mielummin kahestaan :D Vihje otettu vastaan ja lupaan olla sosiaalisepi haha
Pusei ja halei kaikille t. Jepa
 |
| Capo teki mulle kortin <3 |
