Rohkealle Anonyymille vastaus

Mä sain mun edelliseen tekstiin Anonyymin kommentin joka meni näin: 

"Tuli väistämättä mieleen, että ehkä sun elämä vois olla vielä piirun verran parempaa, jos sen sijaan että "Muo ei ainakaa vois vähempää kiinnostaa muiden elämä", alkaisit kiinnostumaan myös muista kuin itsestäsi. Äkkiseltään tuntuisi, että voisit sillä saada aikaan myös muille parempaa fiilistä elämään, mikä puolestaan voisi tuoda uudenlaista sisältöä myös omaan elämääsi."

Vastaukseni: 

 Moi sinä rohkea Anonyymi, Kiitos että kirjoitit. :) Halusin vastata tälleen uudessa tekstissä, koska sulla on ihan hyvä pointti. Sä olet aivan oikeassa siinä, että muiden fiiliksen kohottaminen tuo uutta ihanaa sisältöä omaan elämään.

 Mutta epäilen että muiden vakoileminen netissä ja niiden ongelmiin ilman kysymättä puuttuminen ei tuo minkään näköistä sisältöä ja sitä tarkoitin kun minnuu ei voisi vähempää kiinnostaa muiden elämä. Muo kyllä kiinnostaa mun läheisteni elämä, mutta sen olen oppinut että jopa heidän elämäänsä en pysty millään tavalla vaikuttamaan, elleivät he itse sitä pyydä tai halua. Muiden asioihin puuttuminen ei enään kuulu tapoihini ja suosittelen sitä lämpimästi muillekkin. Yleensä se kääntyy turhaan pätemiseen ja oman "viisauden" pönkittämiseen mikä on taas yksi tapa viedä muilta energiaa, eikä antaa sitä heille lisää (tän mä voin selittää paremmin sitten kun pääsen taas avautumaan noista energioista)

 Eniveis, hyvin usein mulle kyllä tullaan kertomaan kaikkia henkilökohtaisia asioita. Joskus jopa sellaset ihmiset ketä en vielä silloin hyvin edes tunne.. Näin on ollut aina. Monelle ihmiselle mä en ole ainoastaan ripsentekijä, vaan se tyyppi kenelle saa joka kolmas viikko taas avautua kaikki omat jutut. En tiedä miks. Mulle on ilmeisesti helppo puhua, mä olen hyvä kuuntelemaan ja yleensä multa saa aika suoran kommentoinninkin. Ehkä siks. Ja muo kyllä kiinnostaa ne asiat ja aina mä olen otettu siitä, että jengi antaa mulle luottamuksensa. Sitäpaitsi mä olen oppinut sitä kautta paljon asioita. Ja homma toimii myös toiseen suuntaan.. Jos mulla on joku kriisi meneillään, niin ei ole kauan, koska saan avautuu sen niin monelle :D Puhumallahan ne kaikki jutut helpottuu, ja siks se on hyvin tärkeää että lähellä on niitä ihmisiä kenen kanssa voi jutella. Tai jos ei ole niin sitten on ammatti tyyppejä siihen, tai sitten voi vaikka tulla ottamaan mulle ripset :P

 Noh sitten on tämä mun blogi, mä pyrin kirjoittamaan tänne melkeimpä vain silloin, kun mulla on jotain tärkeämpää sanottavaa. Jotain mitä toivoisin muidenkin ymmärtävän. Voin tehdä sen ainoastaan oman elämäni kautta, jos haluan tehdä sen aidosti. Enkä voi kuin vain toivoa, että jengi tajuu ne pointit sieltä rivien välistä. Jopa " muo ei voisi vähempää kiinnostaa muiden elämä"- kommentilla pyrin saamaan lukijassa ärsyyntyneen fiiliksen ja sen ajattelemaan "no vittu ei muokaan kiinnosta muiden elämä" -Mikä taas toivottavasti johtais siihen että se alkais kiinnittää enemmän huomiota omaan elämäänsä. 

  Ai mistä mä päättelen että jengii kiinnostaa muiden elämä? No siitä että Seiska lehti on suomen luetuin lehti ja varmaan sadalla Life Style bloggarilla on aivan helvetisti lukioita.

 No eniveis, mä toivon että ne jotka lukevat mun blogia yrittävät mielummin ymmärtää mitä mä yritän sanoa, kuin vain sana tarkasti ottaa nokkiinsa jostain mun lauseesta. Mä viestin vahvasti siitä että mä pidän itseäni oman elämäni tärkeimpänä tyyppinä ja haluan keskittyy mun omaan elmääni. Mutta se täytyy huomioida, että mun läheiset ihmiset on mun elämä. Tällä mä toivon että muutkin alkaisi pitämään itseään oman elämänsä sankarina. Uskon että on vaikea vaikuttaa positiivisesti sun ympärillä olevien ihmisten elämään, jos et osaa pitää itsestäsi huolta ensisijaisesti. Blogin kautta mä pyrin viestittää mun hiffaamia asioita muillekkin ja mikä parasta, vain ne lukee joita kiinnostaa! Mun ei tarvitse tyrkyttää mitään elämänviisauksia kenellekkään.

 Ja joka kerta kun joku sanoo mulle että mun blogia on kiva lukea, mä tuun niin iloiseksi! Ja muutama on sanonut että mun kirjoitus sai ajatelemaan! Siinä se, tehtävä suoritettu, jos mä saan edes yhden ihmisen ajattelemaan pointteja, mitkä on mun mielestä tärkeitä, niin blogi on lunastanut tarkoituksensa! Ja se, hyvä anonyymi, kyllä tuo mun elämään uutta sisältöä, kiitos vain huolenpidostasi.

 No sit mites se, että mä olen viimisen vuoden aikana uhrannut aika pirun monta tuntia miettimiseen, miten tästä rakkaasta pallostamme saataisiin vähän parempi paikka elää. (huom. tässäkohtaa mielestäni ajattelen myös muitakin kuin itseäni) No mihin ratkaisuun olen päätynyt? Mielestäni siihen vaikuttaa kolme päätekijää: Järjestöt jotka auttaa siellä missä apua tarvitaan, yritykset jotka tekevät eettisiä ja luontoystävällisiä valintoja ja sitten tärkeimpänä ihmiset jotka tukevat edellä mainittuja. On myös mietitty sitä että onnellisemmat ihmiset saavat enemmän hyviä asioita tapahtumaan ja mikä olis parempaa kuin maapallo täynnä onnellisia ihmisiä. Mä jo nyt tiedän että tämä tulee olemaan mun koko elämän mittanen projekti ja mä olen hyvin onnellinen asian suhteen, koska mikä parempaa kuin se, että saa kannettuu oman kortensa kekoon parantaakseen muidenkin elämää.. Ja tähän ajatteluun tuskin kykenisin, ellen olisi ekana keskittynyt vain ja ainoastaan itseeni.

Mä olen 27 vuotias ja olen vasta viimisen vuoden aikana oppinut olemaan enemmä itsekkäämpi. Ja voin hyvällä omatunnolla suositella muillekkin. Mutta vain ja ainoastaan jos tajuu sen, että kaikki teot ja ajatukset mitä sä viljelet, tulee takaisin sulle ehkä jopa vielä vahvempina. Joku fiksu mulle joskus tokas "Hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita" ja hyvä lukija, vaikka sä luit ton lauseen internetistä, suosittelen lämpimästi sisäistämään sen niin hyvin kuin mahdollista. 

 Joten nyt kysymys kuuluu hyvä Anonyymi, oletko vielä todella sitä mieltä että mun elämään ei tule uudenlaista sisältöä muiden jeesimisestä? Pitäisköhän mun vielä tunkea nokkani johonkin toisen asiaan?

 Mä uskon vahvasti että mun elämän sisältö on just hyvä näin :)

 Mä haluan kiittää sinua "rohkea" Anonyymi, että sit aikaan tämän kirjoituksen. Keskustelua on aina ihan hyvä käydä. Arvostaisinkin sitä toki, jos uskaltaisit käydä sitä omalla naamallasi. Niin kun minä käyn. Mun elämän ohje kaikille Anonyymeille; se mitä et uskalla omana itsenäsi sanoa, kannattaa varmaankin jättää sanomatta. (poikkeus taitaa mennä siinä jos tarvitsee neuvoa johonkin henkilökohtaiseen asiaan.. huom henkilökohtainen)

ystävällisin terveisin Jepa

Rakas julkinen päiväkirja 11.10.2013

  Tää on hauskaa. Mä en siis ole mikään päiväkirjan kirjoittelija luonne, mut mä kyl tykkään lukee mun omia tekstejä täällä. Ja näköjään tykkää hirvee läjä jengii myös. Varsinkin jos mun otsikkona on joku henkilökohtaisiin asioihin viittaava. Mä en ymmärrä.. :D Muo ei ainakaa vois vähempää kiinnostaa muiden elämä. Siks mä jotenki automaattisesti ajattelen et ei muitakaan kiinnosta mun elämä.  Tähän väliin olis varmaan sopivan vaatimatonta tokaista, että se mun elämä ei oo mitään ihmeellistä.. Mutta sehän olisi valehtelua. Mä oon ollut aina vähän sellanen tyyppi, että mulle sattuu ja tapahtuu.. Ei mitään pahoja asioita, mutta kumminkin. Mä löydän aina itteni aina mitä ihmeellisimmistä tilanteista ja mä tykkään siitä, niistä saa aina hyvän tarinan. Mikä tahansa tilanne on hyvä, kunhan se on hyvä tarinana. Joko se tarina on hieno hetki mitä sä haluat muistella sitten kiikkustuolissa, todella hauska läppä (vaatii kyvyn nauraa täysii itelleen) tai sitten se on hyvä opetustarina sun elämän janalla. Kaikki yhtä tärkeitä sun matkassa. Mä olen välillä pahoillani jengin puolesta kun ne ei osaa ettii niiden vastoinkäymisten opetuksia ja tarkoituksia, vaan keskityy ainoastaan valittamiseen. Asioilla kun on tapana toistaa itseään niin kauan kunnes läksy on opittu. 

 Mun ystävä lähetti mulle yks kerta sellasen kuvaviestin missä luki: If Hollywood made your life into a movie, would you even go see it?… If not, then it's time to rewrite the script.

  Mun elämässä on kyllä tullut tilanne, milloin tajusin että käsikirjoitusta täytynnee muokkaa hieman. Ei kokonaan muttamaan tietenkään, mä tarviin mun leffaan mun menneisyyden, sen takia mä oon se tyyppi mikä mä olen nyt. Takana on iso läjä opetustarinoita. Mä oon kyl skidisti ylpeä, että tajusin ton sanoman ennen kuin Juulia lähetti sen viestin :) Ja mä nyt kyllä voin rinta rottingilla sanoa, että todellakin menisin kattomaan mun leffan. Jatko on jo käsikirjoitettu, ainakin osin :)

 No eniveis mä oon aina välillä miettinyt että mistä tää mun tapahtumarikas elämä johtuu.. Päälimmäiset syyt taitaa olla: Positiivinen elämänasenne (vetää paljon kivoja ihmisiä puoleensa ja ärsyttää sopivasti katkerii ja omaan elämäänsä kyllästyneitä) Sisäinen halu seikkailuihin (Pyrin mahdollisimman usein sanomaan kyllä kiitos uusille kokemuksille ja tuttavuuksille) Sponttaanisuus ( Jossain vaiheessa päätin antaa ohjat elämän käsiin, hyvin harvoin suunnittelen mitään) ja ehkä sit se luotto siihen, että kaikki aina järjestyy parhaiten päin… Opetustarinat ehkä johtuu seuraavista luonteenpiirteistä: Impulsiivisuus (tee eka, sitten ajattele :D) Jääräpäisyys (pistän mun horoskoopin piikkiin; härkä) Malttamattomuus (kaikki nyt heti tai ei ollenkaan) jaaa ehkä Suorasanaisuus ( se on joko aidosti tai ei ollenkaan).. Nii, ei väldesti mitään hirveen pahoja, mut kelatkaa noi kaikki yhdessä :D Mut hei, ei kukaan oo täydellinen.. Ja sitäpaitsi mä työstän noita.. Malttamattomuus on jo semi hallinnassa, jääräpäisyyden tiedostan ja osaan soveltaa sitä :D Suorasanaisuudesta en ehkä haluu ees luopuu, mutta oon oppinut miettimään kuka ansaitsee sen ja Impulsiivisuus kävelee aika käsikynkkää intuiition kanssa, niin en oikein tiedä mitä siitä ajatella. Ehkä kyl pidän senki. :D

 Mun pari aikasempaa päivitystä on ollu jotain wannabe äiti teresa päivityksiä ja saarnaaminen kumminkaan ei ole tän blogin tarkoitus. Mä rupesin miettimään että mikä se tarkoitus nyt sit on, enkä keksinyt :D Päätin rajata kategorian siihen mitä mä itse haluan lukea jälkeenpäin. Ma tiedän että tän tarkoitus selvii sitten myöhemmin. (Huomaa maltillisuus :D)

 Nyt on taas aika summata viime aikojen tapahtumia:

Ensinnäki mulla on takana yks siisteimmistä kesistä ikinä!! Mä en osaa sitä selitellä sen kummemmin, mutta voin kertoa salaisen reseptin. Tein arjesta juhlaa, annoin aikaani vain tärkeimmille ja keskityin hetkeen. Samalla mun projekti meni omalla painolla eteenpäin ihan niinku ennustaja täti lupasi vuoden alussa (pitäkää vaan hörhönä - ei kiinnosta :D) Mä löysin itelleni paljon uusia mielenkinnon kohteita, tapasin siistejä tyyppejä, luin, opiskelin, ja hengasin itteni kanssa. Reseptin perään loraus viiniä, ni Vola! Aevan mahtavaa..

 Noni, puretaas vähän tota.

Keskittyminen hetkeen: Mä kesän alussa kelasin että voinko mä elää onnellisena tän kesän ilman räpsimättä kuvia ja päivittämättä mun tekemisiä. Saanko mä niistä yhtä paljon irti ilman että saan kerrottuun niistä muillekkin. Kännykän käytöstä on tullut paljon esiin keskusteluja, ja tuntuu et jengi elää tilanteessa kuin tilanteessa ainakin osin siellä bitimaailmassa. Mä en yleensä jaksa komppaa muiden kirjoituksia, vaan haluan kokeilla itse käytännössä. Niinpä mä testasin. Nyt otetaa huomioon, että itsehän löysin toista kymmentä tuhatta kuvaa koneeltani tossa joku hetki sitten. Ja ei, en harrasta valokuvausta. Vielä ainakaan. Nyt vain yritin olla mahdollisimman paljon läsnä keskityin muistamaan sen hetken, enkä sitä kuvanotto hetkeä. Oon tajunnut että tää lärvi ei tästä mihinkään muutu vaikka kuinka kuvais. No sainko mä enemmän irti? Uskon vahvasti niin. Täytyy kyllä myöntää, että olen kiitollinen kavereille jotka napsi jostain momenteista muutaman muiston ja kyllä itekkin ihan pari. Mutta tajuutte pointtini? Tulevaisuudessa en tiedä miten mun päivittelyt tulee etenemään, enkä todellakaan vaivaa päätäni sen miettimisellä. Mutta mä todellakin tiedän, että on paljon tärkeämpää luoda niitä hyviä hetkiä mun itteni takia, eikä niiden kuvien takia. Sitäpaitsi nyt mun muistoissa vuonna 2013 kesällä mä näytin helvetin hyvältä ja onnelliselta. :D

 Projektin eteneminen: Tiedäte kun päättää vaan jotain oikein vahvasti, silleen koko sydämmellä, niin hommat vaan alkaa menee oikeaan suuntaan omalla painollaan. San Franissa olessani ku asuin sen yhen juristin luona ja juteltiin tästä mun hommasta, niin se sanoi mulle about näin: Mä en muuta osaa sulle neuvoa kuin että sillon kun sulla on vahva visio, niin keskustele siitä mahdollisimman monen kanssa, koko ajan. Kukaan ei pysty tekemään sitä niinkuin sinä, mutta sä tarvitset niiden ihmisten neuvot ja ajatukset, jotka sun tielle osuu. Ja muista kuunnella niitä, sekä soveltaa… Ja niin mä olen tehnyt. Haha kaikkien kohalla ketä mä tapaan, niin mietin että mitä sen tyypin on tarkoitus mulle opettaa :D Yleensä opetus tulee kumminki rivien välistä, pitää vain osata soveltaa. Voi luoja, kuinka paljon mä luulin tietäväni vuosi sitten ja kuinka vähän mä oikeesti tiesin. Kuinka vääriin asioihin mä keskityin :D

 Projekti on muuttunut, luonnollisesti. Tai siis vois sanoa että kehittynyt. Monen mutkan ja neuvon jälkeen palasia on loksahdellut kohilleen ja loksahtelee koko ajan. Nyt mä en ole enään yksin tässä. Oon löytänyt paremman avun mitä edes uskalsin toivoa. Se ennustaja mamma puhui aika paljon mun projektista enkä jaksa siitä sen enempää avautua muuta ku et yks lause siltä mulla on koko ajan päässä; it's gonna get there and it will be better than you know. It's gonna be one magical ride for you. - Mä jo tapahtuneiden asioiden perusteella uskon sitä mammaa.

Luin ja opiskelin: Muo on jo aika pitkään kiinnostanut käsite onnellisuus ja niin näköjään kiinnostaa todella monta muutakin tyyppiä. Aiheesta on meinaan tehty aikas pirun monta tutkimusta. Niin pitkien kuin lyhkäisten aikavälien. Niin psykologisessa mielessä kuin fyysisessäkin. Tiede on tutkinut ja näyttää siltä että sitä on tutkinut itse kukin taho. Blogeissa kirjotetaan koko ajan onnellisuudesta ja kompataan pääosin The Seceret -kirjaa ja kaikkia sen sukulaisia. Työn mielekkyyteen ja vapaa-ajan korostamiseen törmää melkein joka päivä jossain kirjoituksessa. Ted-talkeissa löytyy lähemmäs 50 eri puhetta onnellisuuden tavoittelusta. 2010-luvun jengi on heränny käsitteeseen onnellisuus. Kuin kingiä! Paremman maapallon avaintekijänä on kumminkin onnellisemmat ihmisjoukot. 

  Eli siis materiaalia löytyy ja minähän opiskelen. Onnellisuus on iso osa Lifeline projektia joten mun on vähän niinku "täytyny" imeä tietoa siitä :D Voin sen sanoa, että onpahan muuten siistein aihe mitä mä olen ikinä opiskellut ja aidosti ihmettelen miksi aiheesta ei ole kurssia peruskoulussa? Sehän on kumminkin koko ihmis olemuksen perus tarkoitus, eikö?

Noh tän kirjoituksen tarkoitus ei ole paasata siitä sen enempää. Se saa ihan oman kirjoituksen joskus hamassa tulevaisuudessa ja voin jakaa mun havainnot aiheesta. Sitä odotellessa kaikki kiinnostuneet pistää googlen hakukenttään sanan Happiness ni alkaa löytyy ;).Englanniks löytyy paljon mielenkiintoisempia.

 Voin kumminkin nyt nopeesti summata pari (mun uskomuksen mukaan) pääpointtia: Onnellisuus ei todellakaan ole missään määrin päämäärä, vaan täysin ainoastaan tapa elää. Se on helpommin sanottu kuin tehty. Ihmisen mieli on hyvin vaikeaselkoinen käsite johon vaikuttaa niin monet eri tekijät. Mutta jos haluat olla aidosti onnellinen, aloita mielen kouluttaminen. Pitkä ja vaikea homma mutta olet sen arvoinen. Onko mun mieli koulutettu? Ei todellakaan, sairas jääräpää :D Mut hiljaa hyvä tulee..

 Onneksi on iso läjä valmiita pointteja mihin kannattaa keskittyä, jos tavoittelee onnellisuutta. Havaintojeni mukaan kolme päätekijää ovat:

1) Keskittyminen hyviin hetikiin sun elämässä. Paino sanalla k-e-s-k-i-t-t-y-ä. Luuletteko että sanonta "aika kuultaa muistot" on ihan tuulesta temmattu. Jopa sun muisti pyrkii keskittymään niihin elämän hienouksiin.. Sitäpaitsi mitä enemmän niihin keskittyy sitä enemmän niitä löytää omasta elämästä. Vink vink

2) Tavoitteiden asettaminen ja niiden saavuttaminen tulee esiin pääsääntöisesti kaikissa onnellisuutta koskevissa kirjoituksissa. Eteen on tullut monia, monia  tarinoita joissa ihmiset ovat puhjenneet kukkaan löydettyään itselleen tavoitteen. Meille ehkä hyvänä esimerkkinä voi toimia tää looking like a ladyboy-buumi. Ihan normi naikkoset saa yks kaks joka tuutista ravinto ja kuntoilu -tietoa siitä, kuinka kasvattaa habaa ja yks kaks BUM nekin haluaa olla siellä lavalla pullistelemassa. Sen jälkeen jokainen menee omaan blogiin kirjoittaa kuinka onnellisia ne on saavutuksestaan ja ei kuin uutta tavoitetta kehiin ens vuodelle. En tuomitse *kädet ilmassa* mut ihmettelen vaan että missä on jengin mielikuvitus..

3) Toisten auttaminen. Mä en usko et kukaan kieltää sitä hyvän olon tunnetta mikä on tullu joskus, jos on voinut omalla pienellä jeesillä auttaa jotain toista sen esteissä. Nyt jos siihen hetkeen ei ole keskittynyt niin ei ole osannut kunnolla rekisteröidä sitä hyvän olon tunnetta. Mutta siis monet tutkimukset osoittaa että pienet teot toisten eteen lisää tekijän onnellisuuden tunnetta. Joten ole siis itsekäs paskiainen ja tarjoo huomenna kaverille kahvit ;)

(Ja ei, tässä esimerkissä mulla ei oo mun projektin lehmä ojassa, vaan oikeesti tää nousee esiin melkein joka puolella)

Täs esim on hauska Ted -talk siitä:  How to buy happiness

Tähän väliin mun on nyt sitte pakko sanoo et en pidä itseäni yhtään minään asiantuntijana ja puhun vain oppimani ja omien ajatusteni kautta. Myöskin haluaisin jälleen kerran muistuttaa että ei kannata uskoa kaikkea mitä internetistä löydät, vain kehottaisin jokaista itse miettimään. 

 Äh vähän mä olisin voinu jauhaa viel kaikesta, mut säälin jo nyt teitä ku tää on niin pitkä. Yks läppä mun on kumminki pakko jakaa :D

No ku ajatellaan sitä paljon puhutua vetovoiman lakia (jos et oo vielä törmännyt kyseiseen sanaan niin taas kattele googlest) Mun elämässä se on aina toiminut. Jopa niin hyvin, että mun välillä tekee mieli kattoo taivaalle ja huutaa et "Really??? ooksä vittu tosissas??" En siis ehkä oo tiedostanut sitä enkä siis osannut käyttää sitä oikein. Enkä välillä veläkään osaa :D Mut joo.. Mites tää. Kun mä olin pieni ni mun mummolassa oli sellanen Maailman vahvin Nalle- kirjanen.. Ja se oli mun ultimate lemppari. Mä aina kuvittelin että Minä ja Maailman vahvin Nalle oltais kavereita ja keksittiin aina kaikkee touhuumista. Noh, mä olin viimeviikonloppuna kattomassa mun kaverin Nallen kiipeilykisoja, kun ne kerrankin oli suomessa. Nalle on yks mailman parhaimpii (tai mä oon kyl aika varma et paras) kiipeilijöitä. Ja tietenkin se voitti ne muut ihan helposti :) Iltasanomat sitten kirjoitti sen voitosta, voitte käydä yytsii sen tuosta …..Kiinnittäisin kumminkin huomiota siihen ihan viimeiseen kuvatekstiin.. "Maailman vahvin Nalle" Boom! Mulla on siis kaverina Maailman vahvin Nalle :D 

Ihanaa päivän jatkoa kaikille <3

 Ja jos te kelaatte et yeah right "tapahtumarikas elämä".. Niin luuletteko että mä haluun jakaa kaikkea :D Muut saa luvan väritellä, meitsi sensuroi.. 

-Jepa