maanantai 17. kesäkuuta 2013

Arkaluontoinen ja henkilökohtainen paljastus..


 Eeeeeheheeee ei nyt vaisinkaan.. Läbbä! Halusin vain huomioo :D


 Käväsin eilen katsastaa että mitäs mun blogille kuuluu.. No se sano et viis viikkoa edellisestä postauksesta.. Ups, varsinainen blogi :D

 Nooh, ei se mitään.. Mulla oli mun sosiaalinen kuukaus menossa ja siihen kuului että kierrän läppärin kaukaa.. En kyllä tosissaan avannu tätä kertaakaan. Mulla on mun uljas luuri :P
 Toukokuun lopussa päättyi yks pikku prokkis ja sitä ennen mä olin pyöritelly niin paljon ajatuksia mun pikku päässä.. Mä halusin mun aivot narikkaan ja painuin terdelle.

 On kyl pelottavaa kuinka vaikea on saada motivaatiosta kiinni, kun sen kerran paastää vähäks aikaa lomalle. Mä olin ihan paskana alkukuusta kun piti alkaa taas keskittyy, silti kiersin edelleen kaikki hommat kaukaa.. MUTTA hätä ei ole tämän näköinen enään. Nyt olen muutamat päivät istunu toimistolla vahingossa yhteentoista asti illalla ja tänä aamuna heräsin automaattisesti seiskalta pää täynnä ajatuksia. En jaksanut venaa että pääsen takaisin. Ihanaa :)

 Kelasin nyt summata semi lyhyesti mun menneen kuukauden. Kiinnosti teitä tai ei :D katsotaas..

Noh ensinnäkin oon asunut nyt mun mummilla. Sillä oli sellanen silmäleikkaus, niin vähän auttelin sitä… Tippoja silmään ja sen sellaista.. Mummi on yks tärkeimmistä tyypeistä maan päällä. Ja se on ainut syy miks muo ahistaa aina olla pitkään reissussa. Se ei ymmärrä sitä ja haluais että mä olen koko ajan suomessa :( Mummilla on juhlavuosi meneillään ja kuukauden päästä hän täyttää 75v. Kirjoitan sille lahjaksi sellaisen homman, ehkä pistän sen tännekki :) Nyt mummi pärjää taas ja voin vaihtaa maisemaa.. Kyl sitä kumminkin tarvii yksityisyyttä ja mun selkä ei jaksa enää sohvaa :D

Sitteeen, mun rakas 18v. pikkuveljeni Jeri valmistui bisnesmieheks. Mä olin mailman ylpein. Se on mun pikkunen.. Oon hoitanut sitä todella paljon sillon kun se oli pieni. Nyt siitä on kasvanut komea, fiksu ja kohtelias miehen alku <3 Äiti pyys muo pitää puheen.. Mitä mä tein? No rupesin itkee ja änkytin "olen ylpeä sinusta" :D Mä en tajuu mikä ihmeen herkistelijä musta on tullut viimeaikoina! Oli ehkä semi noloo siin sen frendien ja sukulaisten edessä.. Mutta ihan sama :) 

 Lopetin uutisten lukemisen. Tästä kyllä taitaa olla aikaa jo muutama kuukaus. Eniveis, eräs kaunis päivä jotain sanomia lukiessani huomasin sieltä löytyvän pelkkää paskaa.. Mailman turhimpia uutisaiheita tai sitten jotain hirveyksiä mailman toisella puolen, mihin mä en just nyt pysty vaikuttaa mitenkään. Ennen mä selasin aina viihdettä kieli pitkänä. Mutta sitten ajattelin hankkii oman elämän, niin ei sekään enään kiinnosta. Uutisia katon joskus et pysyis vähän kärryillä. Mutta harvemmin. En mä tiedä et kuvittelenko vaan, mutta tuntuu että olo on onnellisempi. Jos joku kehittää hyvien uutisten sanomat ni uujee!

Sitten mä jouduin hyväksymään faktan että en enään viihdy yökerhoissa. Yritin vappuna ja viime viikonloppuna.. Kumpanakin kertana vain seisoin ja ihmettelin ja halusin pois. Tai en mä tiedä että oonko ikinä viihtynyt, mutta nyt ahdistaa ja pahasti. Mä en pidä jurrisista ihmisistä. Joskus sitä vain eksyy sosiaalisten paineiden takia. Onneks harvemmin. Ennen tykkäsin käydä tanssimassa, mut mä en tiedä kumpi on muuttunut, minä vai yökerho. Varmaan minä, koska ennen musta oli ihan ookoo olla jurrissa. Pitää varmaan mennä takas tanssitunneille. Terdeistä mä tykkään! :)

 Tunnistin sellaisen ongelman poikasen että mä rakastan viiniä, voisin litkiä sitä koko illan, mutta mä en tykkää olla humalassa. Jossain vaiheessa elämää opin kieltäytymään shoteista. Se on kyllä jännä homma miten sen asian kanssa saa aina tapella.. Ihan kun jengi oikein loukkaantuis kun mä en kunnioita kulauttamalla heidän ostamaansa shottia. :D Humalassa mun itsevarmuus romahtaa, tiedostan sen että mä näytän ihan ääliöltä, enkä varmasti kuulostakkaan sen paremmalta.. Pieni hiprakka menee ja yleensä on hauskaa, mutta kun se raja on niin ärsyttävän häilyvä. 

 Kävelin aurinkoisena päivänä kaupungilla itsevarmana mun uudessa maximekossa.. Eteen tuli kaks hunksia ja kummatkin tölläs pitkään. Ajattelin että se toinen varmaan tunnisti mut, (koska se tölläs) kun ollaan joskus  vuonna nakki oltu bailaamassa samassa porukassa. No reippaana tyttönä tervehdin iloisesti. Vastauksena tuli hämillään mutta ylväästi oleva; "ööh, ai moi.. Kato emmä ollu tunnistaa suo vaateet päälll… Eiku siis noi aurinkolasit päässä.." ja perään hekottelua……………….. Siinä hyvä esimerkki lauseesta joka saa mun oksennus refleksit aktivoituu. Kuin itserakkaan limainen heitto! Entä jos mä olisinkin ollu sen joku entinen hoito, kuin alentava kommentti se ois ollu! En siis todellakaan ole ja jatkoin matkaa ajatellen että you wish itserakas paska. Mun miesmausta on kaukana peilinkautta lihasposeja ottava salijorma. Mä pistän sormet ristiin et se joskus vahingossa lukee tän ja oppis käyttäytyy..

 Mun usko suomalaisiin miehiin palas kun olin ulkoiluttamassa mun punasta mekkoa.. Matkalla rautatientorilta kampin Alkoon ja siitä kauppatorille mut pysäytti kolme miestä vain sanoakseen että mä näytän upealta!! Joo uskokaa pois, jo tokan kohdalla mä olin aivan varma, että se on joku piilokamera homma (on meinaan siitäkin kokemusta). Mutta ei ollut ja en valehtele. Mikä kummallisinta, tää tapahtui keskellä päivää ja nää tyypit ei ollut edes jurrissa ja kaikki supi suomalaisia. Ne vaan tuli ystävällisesti sanoo että näytän hyvältä.. Iso peukku herroille! Tästälähtien jos mun silmää viehättää joku, ni meen kyllä pamauttaa sen sille.. Tuli sen verran hyvä fiilis :) Muo ei ole ikinä kukaan pysäyttänyt ennen! Mitä me tästä opimme? Punaisella värillä on valtaa ja blondina on todellakin hauskempaa :D 

 Ainii, Sit mul on yks asiakas joka aina haastaa muo mun mielipiteiden takia. Sillä on taito löytää asioista aina toiset puolet ja siltä olenkin oppinut katsastelemaan uudesta näkökulmasta joitakin asioita.. Hän kertoi että ite ei tykkää olla oikein mitään mieltä mistään, koska kaikella on aina monta näkökulmaa.. Hetken ajan mäkin meinasin alkaa olematta mitään mieltä mistään, mutta sitten tajusin että eihän tää maailma menis mihinkään suuntaan jos kukaan ei olisi mitään mieltä mistään.. Päätin siis palata takaisin mielipiteideni ja arvojeni pariin :)

 Siinä nyt oli jotain.. Tiivistettynä toukokuu: Naurua, ystäviä, viiniä, mekkoja, auringonpalvontaa ja lenkkeilyä. Nyt taas aika keskittyy :) Mul on joku sata juttua takaraivossa mistä haluisin kirjoittaa.. En tiedä mistä aloittaa! Tää nyt oli tällänen välihöpötys.. 

 Toivottavasti teilki on ollu kingii! 

Pusei ja halei pulliaiset <3

Mama ja maman mukelot <3 Nuorimmalla on uhmaikä kuten huomaa ilmeestä :D Mä oon vanhin vaik ei uskois vai mitä ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti