Rakas julkinen päiväkirja 11.10.2013

  Tää on hauskaa. Mä en siis ole mikään päiväkirjan kirjoittelija luonne, mut mä kyl tykkään lukee mun omia tekstejä täällä. Ja näköjään tykkää hirvee läjä jengii myös. Varsinkin jos mun otsikkona on joku henkilökohtaisiin asioihin viittaava. Mä en ymmärrä.. :D Muo ei ainakaa vois vähempää kiinnostaa muiden elämä. Siks mä jotenki automaattisesti ajattelen et ei muitakaan kiinnosta mun elämä.  Tähän väliin olis varmaan sopivan vaatimatonta tokaista, että se mun elämä ei oo mitään ihmeellistä.. Mutta sehän olisi valehtelua. Mä oon ollut aina vähän sellanen tyyppi, että mulle sattuu ja tapahtuu.. Ei mitään pahoja asioita, mutta kumminkin. Mä löydän aina itteni aina mitä ihmeellisimmistä tilanteista ja mä tykkään siitä, niistä saa aina hyvän tarinan. Mikä tahansa tilanne on hyvä, kunhan se on hyvä tarinana. Joko se tarina on hieno hetki mitä sä haluat muistella sitten kiikkustuolissa, todella hauska läppä (vaatii kyvyn nauraa täysii itelleen) tai sitten se on hyvä opetustarina sun elämän janalla. Kaikki yhtä tärkeitä sun matkassa. Mä olen välillä pahoillani jengin puolesta kun ne ei osaa ettii niiden vastoinkäymisten opetuksia ja tarkoituksia, vaan keskityy ainoastaan valittamiseen. Asioilla kun on tapana toistaa itseään niin kauan kunnes läksy on opittu. 

 Mun ystävä lähetti mulle yks kerta sellasen kuvaviestin missä luki: If Hollywood made your life into a movie, would you even go see it?… If not, then it's time to rewrite the script.

  Mun elämässä on kyllä tullut tilanne, milloin tajusin että käsikirjoitusta täytynnee muokkaa hieman. Ei kokonaan muttamaan tietenkään, mä tarviin mun leffaan mun menneisyyden, sen takia mä oon se tyyppi mikä mä olen nyt. Takana on iso läjä opetustarinoita. Mä oon kyl skidisti ylpeä, että tajusin ton sanoman ennen kuin Juulia lähetti sen viestin :) Ja mä nyt kyllä voin rinta rottingilla sanoa, että todellakin menisin kattomaan mun leffan. Jatko on jo käsikirjoitettu, ainakin osin :)

 No eniveis mä oon aina välillä miettinyt että mistä tää mun tapahtumarikas elämä johtuu.. Päälimmäiset syyt taitaa olla: Positiivinen elämänasenne (vetää paljon kivoja ihmisiä puoleensa ja ärsyttää sopivasti katkerii ja omaan elämäänsä kyllästyneitä) Sisäinen halu seikkailuihin (Pyrin mahdollisimman usein sanomaan kyllä kiitos uusille kokemuksille ja tuttavuuksille) Sponttaanisuus ( Jossain vaiheessa päätin antaa ohjat elämän käsiin, hyvin harvoin suunnittelen mitään) ja ehkä sit se luotto siihen, että kaikki aina järjestyy parhaiten päin… Opetustarinat ehkä johtuu seuraavista luonteenpiirteistä: Impulsiivisuus (tee eka, sitten ajattele :D) Jääräpäisyys (pistän mun horoskoopin piikkiin; härkä) Malttamattomuus (kaikki nyt heti tai ei ollenkaan) jaaa ehkä Suorasanaisuus ( se on joko aidosti tai ei ollenkaan).. Nii, ei väldesti mitään hirveen pahoja, mut kelatkaa noi kaikki yhdessä :D Mut hei, ei kukaan oo täydellinen.. Ja sitäpaitsi mä työstän noita.. Malttamattomuus on jo semi hallinnassa, jääräpäisyyden tiedostan ja osaan soveltaa sitä :D Suorasanaisuudesta en ehkä haluu ees luopuu, mutta oon oppinut miettimään kuka ansaitsee sen ja Impulsiivisuus kävelee aika käsikynkkää intuiition kanssa, niin en oikein tiedä mitä siitä ajatella. Ehkä kyl pidän senki. :D

 Mun pari aikasempaa päivitystä on ollu jotain wannabe äiti teresa päivityksiä ja saarnaaminen kumminkaan ei ole tän blogin tarkoitus. Mä rupesin miettimään että mikä se tarkoitus nyt sit on, enkä keksinyt :D Päätin rajata kategorian siihen mitä mä itse haluan lukea jälkeenpäin. Ma tiedän että tän tarkoitus selvii sitten myöhemmin. (Huomaa maltillisuus :D)

 Nyt on taas aika summata viime aikojen tapahtumia:

Ensinnäki mulla on takana yks siisteimmistä kesistä ikinä!! Mä en osaa sitä selitellä sen kummemmin, mutta voin kertoa salaisen reseptin. Tein arjesta juhlaa, annoin aikaani vain tärkeimmille ja keskityin hetkeen. Samalla mun projekti meni omalla painolla eteenpäin ihan niinku ennustaja täti lupasi vuoden alussa (pitäkää vaan hörhönä - ei kiinnosta :D) Mä löysin itelleni paljon uusia mielenkinnon kohteita, tapasin siistejä tyyppejä, luin, opiskelin, ja hengasin itteni kanssa. Reseptin perään loraus viiniä, ni Vola! Aevan mahtavaa..

 Noni, puretaas vähän tota.

Keskittyminen hetkeen: Mä kesän alussa kelasin että voinko mä elää onnellisena tän kesän ilman räpsimättä kuvia ja päivittämättä mun tekemisiä. Saanko mä niistä yhtä paljon irti ilman että saan kerrottuun niistä muillekkin. Kännykän käytöstä on tullut paljon esiin keskusteluja, ja tuntuu et jengi elää tilanteessa kuin tilanteessa ainakin osin siellä bitimaailmassa. Mä en yleensä jaksa komppaa muiden kirjoituksia, vaan haluan kokeilla itse käytännössä. Niinpä mä testasin. Nyt otetaa huomioon, että itsehän löysin toista kymmentä tuhatta kuvaa koneeltani tossa joku hetki sitten. Ja ei, en harrasta valokuvausta. Vielä ainakaan. Nyt vain yritin olla mahdollisimman paljon läsnä keskityin muistamaan sen hetken, enkä sitä kuvanotto hetkeä. Oon tajunnut että tää lärvi ei tästä mihinkään muutu vaikka kuinka kuvais. No sainko mä enemmän irti? Uskon vahvasti niin. Täytyy kyllä myöntää, että olen kiitollinen kavereille jotka napsi jostain momenteista muutaman muiston ja kyllä itekkin ihan pari. Mutta tajuutte pointtini? Tulevaisuudessa en tiedä miten mun päivittelyt tulee etenemään, enkä todellakaan vaivaa päätäni sen miettimisellä. Mutta mä todellakin tiedän, että on paljon tärkeämpää luoda niitä hyviä hetkiä mun itteni takia, eikä niiden kuvien takia. Sitäpaitsi nyt mun muistoissa vuonna 2013 kesällä mä näytin helvetin hyvältä ja onnelliselta. :D

 Projektin eteneminen: Tiedäte kun päättää vaan jotain oikein vahvasti, silleen koko sydämmellä, niin hommat vaan alkaa menee oikeaan suuntaan omalla painollaan. San Franissa olessani ku asuin sen yhen juristin luona ja juteltiin tästä mun hommasta, niin se sanoi mulle about näin: Mä en muuta osaa sulle neuvoa kuin että sillon kun sulla on vahva visio, niin keskustele siitä mahdollisimman monen kanssa, koko ajan. Kukaan ei pysty tekemään sitä niinkuin sinä, mutta sä tarvitset niiden ihmisten neuvot ja ajatukset, jotka sun tielle osuu. Ja muista kuunnella niitä, sekä soveltaa… Ja niin mä olen tehnyt. Haha kaikkien kohalla ketä mä tapaan, niin mietin että mitä sen tyypin on tarkoitus mulle opettaa :D Yleensä opetus tulee kumminki rivien välistä, pitää vain osata soveltaa. Voi luoja, kuinka paljon mä luulin tietäväni vuosi sitten ja kuinka vähän mä oikeesti tiesin. Kuinka vääriin asioihin mä keskityin :D

 Projekti on muuttunut, luonnollisesti. Tai siis vois sanoa että kehittynyt. Monen mutkan ja neuvon jälkeen palasia on loksahdellut kohilleen ja loksahtelee koko ajan. Nyt mä en ole enään yksin tässä. Oon löytänyt paremman avun mitä edes uskalsin toivoa. Se ennustaja mamma puhui aika paljon mun projektista enkä jaksa siitä sen enempää avautua muuta ku et yks lause siltä mulla on koko ajan päässä; it's gonna get there and it will be better than you know. It's gonna be one magical ride for you. - Mä jo tapahtuneiden asioiden perusteella uskon sitä mammaa.

Luin ja opiskelin: Muo on jo aika pitkään kiinnostanut käsite onnellisuus ja niin näköjään kiinnostaa todella monta muutakin tyyppiä. Aiheesta on meinaan tehty aikas pirun monta tutkimusta. Niin pitkien kuin lyhkäisten aikavälien. Niin psykologisessa mielessä kuin fyysisessäkin. Tiede on tutkinut ja näyttää siltä että sitä on tutkinut itse kukin taho. Blogeissa kirjotetaan koko ajan onnellisuudesta ja kompataan pääosin The Seceret -kirjaa ja kaikkia sen sukulaisia. Työn mielekkyyteen ja vapaa-ajan korostamiseen törmää melkein joka päivä jossain kirjoituksessa. Ted-talkeissa löytyy lähemmäs 50 eri puhetta onnellisuuden tavoittelusta. 2010-luvun jengi on heränny käsitteeseen onnellisuus. Kuin kingiä! Paremman maapallon avaintekijänä on kumminkin onnellisemmat ihmisjoukot. 

  Eli siis materiaalia löytyy ja minähän opiskelen. Onnellisuus on iso osa Lifeline projektia joten mun on vähän niinku "täytyny" imeä tietoa siitä :D Voin sen sanoa, että onpahan muuten siistein aihe mitä mä olen ikinä opiskellut ja aidosti ihmettelen miksi aiheesta ei ole kurssia peruskoulussa? Sehän on kumminkin koko ihmis olemuksen perus tarkoitus, eikö?

Noh tän kirjoituksen tarkoitus ei ole paasata siitä sen enempää. Se saa ihan oman kirjoituksen joskus hamassa tulevaisuudessa ja voin jakaa mun havainnot aiheesta. Sitä odotellessa kaikki kiinnostuneet pistää googlen hakukenttään sanan Happiness ni alkaa löytyy ;).Englanniks löytyy paljon mielenkiintoisempia.

 Voin kumminkin nyt nopeesti summata pari (mun uskomuksen mukaan) pääpointtia: Onnellisuus ei todellakaan ole missään määrin päämäärä, vaan täysin ainoastaan tapa elää. Se on helpommin sanottu kuin tehty. Ihmisen mieli on hyvin vaikeaselkoinen käsite johon vaikuttaa niin monet eri tekijät. Mutta jos haluat olla aidosti onnellinen, aloita mielen kouluttaminen. Pitkä ja vaikea homma mutta olet sen arvoinen. Onko mun mieli koulutettu? Ei todellakaan, sairas jääräpää :D Mut hiljaa hyvä tulee..

 Onneksi on iso läjä valmiita pointteja mihin kannattaa keskittyä, jos tavoittelee onnellisuutta. Havaintojeni mukaan kolme päätekijää ovat:

1) Keskittyminen hyviin hetikiin sun elämässä. Paino sanalla k-e-s-k-i-t-t-y-ä. Luuletteko että sanonta "aika kuultaa muistot" on ihan tuulesta temmattu. Jopa sun muisti pyrkii keskittymään niihin elämän hienouksiin.. Sitäpaitsi mitä enemmän niihin keskittyy sitä enemmän niitä löytää omasta elämästä. Vink vink

2) Tavoitteiden asettaminen ja niiden saavuttaminen tulee esiin pääsääntöisesti kaikissa onnellisuutta koskevissa kirjoituksissa. Eteen on tullut monia, monia  tarinoita joissa ihmiset ovat puhjenneet kukkaan löydettyään itselleen tavoitteen. Meille ehkä hyvänä esimerkkinä voi toimia tää looking like a ladyboy-buumi. Ihan normi naikkoset saa yks kaks joka tuutista ravinto ja kuntoilu -tietoa siitä, kuinka kasvattaa habaa ja yks kaks BUM nekin haluaa olla siellä lavalla pullistelemassa. Sen jälkeen jokainen menee omaan blogiin kirjoittaa kuinka onnellisia ne on saavutuksestaan ja ei kuin uutta tavoitetta kehiin ens vuodelle. En tuomitse *kädet ilmassa* mut ihmettelen vaan että missä on jengin mielikuvitus..

3) Toisten auttaminen. Mä en usko et kukaan kieltää sitä hyvän olon tunnetta mikä on tullu joskus, jos on voinut omalla pienellä jeesillä auttaa jotain toista sen esteissä. Nyt jos siihen hetkeen ei ole keskittynyt niin ei ole osannut kunnolla rekisteröidä sitä hyvän olon tunnetta. Mutta siis monet tutkimukset osoittaa että pienet teot toisten eteen lisää tekijän onnellisuuden tunnetta. Joten ole siis itsekäs paskiainen ja tarjoo huomenna kaverille kahvit ;)

(Ja ei, tässä esimerkissä mulla ei oo mun projektin lehmä ojassa, vaan oikeesti tää nousee esiin melkein joka puolella)

Täs esim on hauska Ted -talk siitä:  How to buy happiness

Tähän väliin mun on nyt sitte pakko sanoo et en pidä itseäni yhtään minään asiantuntijana ja puhun vain oppimani ja omien ajatusteni kautta. Myöskin haluaisin jälleen kerran muistuttaa että ei kannata uskoa kaikkea mitä internetistä löydät, vain kehottaisin jokaista itse miettimään. 

 Äh vähän mä olisin voinu jauhaa viel kaikesta, mut säälin jo nyt teitä ku tää on niin pitkä. Yks läppä mun on kumminki pakko jakaa :D

No ku ajatellaan sitä paljon puhutua vetovoiman lakia (jos et oo vielä törmännyt kyseiseen sanaan niin taas kattele googlest) Mun elämässä se on aina toiminut. Jopa niin hyvin, että mun välillä tekee mieli kattoo taivaalle ja huutaa et "Really??? ooksä vittu tosissas??" En siis ehkä oo tiedostanut sitä enkä siis osannut käyttää sitä oikein. Enkä välillä veläkään osaa :D Mut joo.. Mites tää. Kun mä olin pieni ni mun mummolassa oli sellanen Maailman vahvin Nalle- kirjanen.. Ja se oli mun ultimate lemppari. Mä aina kuvittelin että Minä ja Maailman vahvin Nalle oltais kavereita ja keksittiin aina kaikkee touhuumista. Noh, mä olin viimeviikonloppuna kattomassa mun kaverin Nallen kiipeilykisoja, kun ne kerrankin oli suomessa. Nalle on yks mailman parhaimpii (tai mä oon kyl aika varma et paras) kiipeilijöitä. Ja tietenkin se voitti ne muut ihan helposti :) Iltasanomat sitten kirjoitti sen voitosta, voitte käydä yytsii sen tuosta …..Kiinnittäisin kumminkin huomiota siihen ihan viimeiseen kuvatekstiin.. "Maailman vahvin Nalle" Boom! Mulla on siis kaverina Maailman vahvin Nalle :D 

Ihanaa päivän jatkoa kaikille <3

 Ja jos te kelaatte et yeah right "tapahtumarikas elämä".. Niin luuletteko että mä haluun jakaa kaikkea :D Muut saa luvan väritellä, meitsi sensuroi.. 

-Jepa