Rohkealle Anonyymille vastaus

Mä sain mun edelliseen tekstiin Anonyymin kommentin joka meni näin: 

"Tuli väistämättä mieleen, että ehkä sun elämä vois olla vielä piirun verran parempaa, jos sen sijaan että "Muo ei ainakaa vois vähempää kiinnostaa muiden elämä", alkaisit kiinnostumaan myös muista kuin itsestäsi. Äkkiseltään tuntuisi, että voisit sillä saada aikaan myös muille parempaa fiilistä elämään, mikä puolestaan voisi tuoda uudenlaista sisältöä myös omaan elämääsi."

Vastaukseni: 

 Moi sinä rohkea Anonyymi, Kiitos että kirjoitit. :) Halusin vastata tälleen uudessa tekstissä, koska sulla on ihan hyvä pointti. Sä olet aivan oikeassa siinä, että muiden fiiliksen kohottaminen tuo uutta ihanaa sisältöä omaan elämään.

 Mutta epäilen että muiden vakoileminen netissä ja niiden ongelmiin ilman kysymättä puuttuminen ei tuo minkään näköistä sisältöä ja sitä tarkoitin kun minnuu ei voisi vähempää kiinnostaa muiden elämä. Muo kyllä kiinnostaa mun läheisteni elämä, mutta sen olen oppinut että jopa heidän elämäänsä en pysty millään tavalla vaikuttamaan, elleivät he itse sitä pyydä tai halua. Muiden asioihin puuttuminen ei enään kuulu tapoihini ja suosittelen sitä lämpimästi muillekkin. Yleensä se kääntyy turhaan pätemiseen ja oman "viisauden" pönkittämiseen mikä on taas yksi tapa viedä muilta energiaa, eikä antaa sitä heille lisää (tän mä voin selittää paremmin sitten kun pääsen taas avautumaan noista energioista)

 Eniveis, hyvin usein mulle kyllä tullaan kertomaan kaikkia henkilökohtaisia asioita. Joskus jopa sellaset ihmiset ketä en vielä silloin hyvin edes tunne.. Näin on ollut aina. Monelle ihmiselle mä en ole ainoastaan ripsentekijä, vaan se tyyppi kenelle saa joka kolmas viikko taas avautua kaikki omat jutut. En tiedä miks. Mulle on ilmeisesti helppo puhua, mä olen hyvä kuuntelemaan ja yleensä multa saa aika suoran kommentoinninkin. Ehkä siks. Ja muo kyllä kiinnostaa ne asiat ja aina mä olen otettu siitä, että jengi antaa mulle luottamuksensa. Sitäpaitsi mä olen oppinut sitä kautta paljon asioita. Ja homma toimii myös toiseen suuntaan.. Jos mulla on joku kriisi meneillään, niin ei ole kauan, koska saan avautuu sen niin monelle :D Puhumallahan ne kaikki jutut helpottuu, ja siks se on hyvin tärkeää että lähellä on niitä ihmisiä kenen kanssa voi jutella. Tai jos ei ole niin sitten on ammatti tyyppejä siihen, tai sitten voi vaikka tulla ottamaan mulle ripset :P

 Noh sitten on tämä mun blogi, mä pyrin kirjoittamaan tänne melkeimpä vain silloin, kun mulla on jotain tärkeämpää sanottavaa. Jotain mitä toivoisin muidenkin ymmärtävän. Voin tehdä sen ainoastaan oman elämäni kautta, jos haluan tehdä sen aidosti. Enkä voi kuin vain toivoa, että jengi tajuu ne pointit sieltä rivien välistä. Jopa " muo ei voisi vähempää kiinnostaa muiden elämä"- kommentilla pyrin saamaan lukijassa ärsyyntyneen fiiliksen ja sen ajattelemaan "no vittu ei muokaan kiinnosta muiden elämä" -Mikä taas toivottavasti johtais siihen että se alkais kiinnittää enemmän huomiota omaan elämäänsä. 

  Ai mistä mä päättelen että jengii kiinnostaa muiden elämä? No siitä että Seiska lehti on suomen luetuin lehti ja varmaan sadalla Life Style bloggarilla on aivan helvetisti lukioita.

 No eniveis, mä toivon että ne jotka lukevat mun blogia yrittävät mielummin ymmärtää mitä mä yritän sanoa, kuin vain sana tarkasti ottaa nokkiinsa jostain mun lauseesta. Mä viestin vahvasti siitä että mä pidän itseäni oman elämäni tärkeimpänä tyyppinä ja haluan keskittyy mun omaan elmääni. Mutta se täytyy huomioida, että mun läheiset ihmiset on mun elämä. Tällä mä toivon että muutkin alkaisi pitämään itseään oman elämänsä sankarina. Uskon että on vaikea vaikuttaa positiivisesti sun ympärillä olevien ihmisten elämään, jos et osaa pitää itsestäsi huolta ensisijaisesti. Blogin kautta mä pyrin viestittää mun hiffaamia asioita muillekkin ja mikä parasta, vain ne lukee joita kiinnostaa! Mun ei tarvitse tyrkyttää mitään elämänviisauksia kenellekkään.

 Ja joka kerta kun joku sanoo mulle että mun blogia on kiva lukea, mä tuun niin iloiseksi! Ja muutama on sanonut että mun kirjoitus sai ajatelemaan! Siinä se, tehtävä suoritettu, jos mä saan edes yhden ihmisen ajattelemaan pointteja, mitkä on mun mielestä tärkeitä, niin blogi on lunastanut tarkoituksensa! Ja se, hyvä anonyymi, kyllä tuo mun elämään uutta sisältöä, kiitos vain huolenpidostasi.

 No sit mites se, että mä olen viimisen vuoden aikana uhrannut aika pirun monta tuntia miettimiseen, miten tästä rakkaasta pallostamme saataisiin vähän parempi paikka elää. (huom. tässäkohtaa mielestäni ajattelen myös muitakin kuin itseäni) No mihin ratkaisuun olen päätynyt? Mielestäni siihen vaikuttaa kolme päätekijää: Järjestöt jotka auttaa siellä missä apua tarvitaan, yritykset jotka tekevät eettisiä ja luontoystävällisiä valintoja ja sitten tärkeimpänä ihmiset jotka tukevat edellä mainittuja. On myös mietitty sitä että onnellisemmat ihmiset saavat enemmän hyviä asioita tapahtumaan ja mikä olis parempaa kuin maapallo täynnä onnellisia ihmisiä. Mä jo nyt tiedän että tämä tulee olemaan mun koko elämän mittanen projekti ja mä olen hyvin onnellinen asian suhteen, koska mikä parempaa kuin se, että saa kannettuu oman kortensa kekoon parantaakseen muidenkin elämää.. Ja tähän ajatteluun tuskin kykenisin, ellen olisi ekana keskittynyt vain ja ainoastaan itseeni.

Mä olen 27 vuotias ja olen vasta viimisen vuoden aikana oppinut olemaan enemmä itsekkäämpi. Ja voin hyvällä omatunnolla suositella muillekkin. Mutta vain ja ainoastaan jos tajuu sen, että kaikki teot ja ajatukset mitä sä viljelet, tulee takaisin sulle ehkä jopa vielä vahvempina. Joku fiksu mulle joskus tokas "Hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita" ja hyvä lukija, vaikka sä luit ton lauseen internetistä, suosittelen lämpimästi sisäistämään sen niin hyvin kuin mahdollista. 

 Joten nyt kysymys kuuluu hyvä Anonyymi, oletko vielä todella sitä mieltä että mun elämään ei tule uudenlaista sisältöä muiden jeesimisestä? Pitäisköhän mun vielä tunkea nokkani johonkin toisen asiaan?

 Mä uskon vahvasti että mun elämän sisältö on just hyvä näin :)

 Mä haluan kiittää sinua "rohkea" Anonyymi, että sit aikaan tämän kirjoituksen. Keskustelua on aina ihan hyvä käydä. Arvostaisinkin sitä toki, jos uskaltaisit käydä sitä omalla naamallasi. Niin kun minä käyn. Mun elämän ohje kaikille Anonyymeille; se mitä et uskalla omana itsenäsi sanoa, kannattaa varmaankin jättää sanomatta. (poikkeus taitaa mennä siinä jos tarvitsee neuvoa johonkin henkilökohtaiseen asiaan.. huom henkilökohtainen)

ystävällisin terveisin Jepa

Rethink your life.

Pieni ajatuspläjäys päiväänne, olkee hyvä.

Ihanaa syksyy pulliaiset

-Jenni

Kaveri heiiii, ÄLÄ OLE LAMMAS

    Heh, mun piti olla nyt tänäviikonloppuna festareilla riehumassa. Perjantai aamuna herätessä muo ei vaa huvitanut lähteä. Mulla tuli sellanen fiilis et nyt on vaan ehkä vähän tärkeämpiä asioita mielessä. Tää kirjoitus pyöri päässä ja kokemuksesta tiedän, et se ei lähe pois ennen kuin alan naputtaa. Sit mun mummin synttäreitä juhlitaan sunnuntaina, joten halusin olla siellä freshinä. Plus paljon puuhattavaa ens viikolla, joten viikonlopun energian kerääminen tuntui paremmalta vaihtoehdolta ku sunnuntain kaamo darra, plus parin päivän palautuminen. Nyt lauantai iltapäivänokosilta heränneenä mä olen sata varma et tein oikean ratkaisun kerrankin. 

( kuten huomaa, aloin kirjoittaa tätä jo pari viikkoo sitten ku jätin summer upit väliin :D)

 Eniveis, mä uskon että tää on ehkä tärkein kirjoitus mitä mä olen vielä mun blogi historiassa kirjoittanut. Joten ole kiltti ja lue loppuun.

 Puhutaanpa maailman muuttamisesta…

  Aijoo tää on nyt se hetki millon sä vaihdat sivua, jos suo ei vois vittuakaan kiinnostaa muu kuin oma napa ja ei mitään väliä mitä tulevilla sukupolvilla on edessä.. Noin, me muut jatketaan.. Tai siis ei tarvii kyllä olla mikään ruudin keksiä tajutakseen, että niin monet asiat on päin helvettiä tällä planeetalla, eli himas, eli ainoos paikas missä me voidaan elää…..

-Luonnonvarat on ihan just loppu

-Ilmaston lämpenemisen tilanteesta en tiedä muuta ku et kuses ollaan jo. 

-Joissain maissa luullaan et tyttölapsien arvo on mitätön ja jos ne säästetään ni niiden paneminen on ok ennen ku niiden maitohampaat tippuu..

-Tasa-arvosta joudutaan vieläkin vääntää kättä jopa "hyvinvointivaltioissa"

-Suomessa "maailman parhaassa maassa" just sallittiin oikein huomattavalla enemmistö äänillä eläinten kiduttaminen turkistarhoissa jonku helvetin aitojen turkkien takii, jotta statuslehmät pääsis lesoo.. Virallinen syy tais olla "tärkeä vientituote". - Voi kyynel.. Mutta kun se on väärin….!?!

-Jasper Pääkkönen joutuu pitää meteliä uhanalaisten kalalajien puolustamiseksi, vaikka koko homman pitäisi olla itsestäänselvyys..

  Lista vois jatkua vaikka kuinka pitkälle, mutta luotan teidän aivotoimintaan niin ajatelkaa ite.

(Ja te "mut hei onhan meillä täällä suomessa ihan hyvin kaikki perus asiat"- ihmiset.. -Silloin kun on parantamisen varaa, pitää pyrkii parantaa..)

 Ja kysymys kuuluu, miksi? Tätä vois lähteä spekuloimaan monelta eri kantilta, mutta mun mielestä yksinkeraisuudessaan; 

 Liian monet vatipäät luulee et hyvä elämä ja onnellisuus saavutetaan rahan ja vallan kautta. Liian vähän jengii uskaltaa puolustaa oikeata väärältä. Loppu jengi on ihan hukassa olevii lampaita, jotka  tarvii johtajaa, eikä ehdolle asetu kuin ne vatipäät.. Joten näitten lampaiden päässä liikkuu vaan "höööö onhan se nyt vähän perseestä, mutta minkä sille mahtaa.." (Suomessa tää lampaiden määrä on hyvin suuri "koska onhan meillä nyt perus asiat ihan ookoo.." Koko maa on yhtä mukavuusaluetta..)

 Noni hyvä Jenni.. Sanot eka et tää on tärkein kirjotus ja sit kiroilet koko ajan… - Mutta kun kirominen on voimasanojen käyttöä ja mun mielestä aihe ansaitsee voimasanoja. Muuten mä kuulostan yheltä helvetin lampaalta muiden joukossa.

 Nööö miten sit tätä lähettäis ratkomaan.. Siis en mä tiedä et oonko mä jotenki yksinkertainen ihminen, jos mun mielestä tääki asia on aika simppeli.. Koko pelissä on kolme päätekijää:

1. Hyväntekeväisyysjärjestöt. Siis ne jotka työskentelevät siellä kentillä auttamassa kukin omassa lohkossaan. Ne jotka oikeesti saavat asioita aikaiseksi herättämällä huomiota kriittisten aiheiden parissa. Jotkut luonnon hyvinvointia elvyttämässä.. Jotkut eläimien, eli elävien olentojen jolla on myös sielu ja tunteet, oikeuksia puolustaessa.. Jotkut nälänhätää vähentämässä.. Jotkut näkee tulevaisuuden lapsissa ja panostaa niihin.. Eli yrittää opettaa edes niille oikeita arvoja.. Yhtä tärkeitä kaikki. 

2. Yritykset joiden tuotteet ovat eettisiä ja toiminta yhteiskuntavastuullista. Sekä yritykset, jotka haluavat äänekkäästi näyttää tietä ja tukea hyväntekeväisyys työtä. Auttaa. Profiloituu välittäjäksi. Hakee sillä imagoa.. Ihan sama, kuhan toimii.. 

3. Viimeisimpänä mutta kaikista tärkeimpänä tullaan me yksittäiset pulliaset, eli kuluttajat, eli ne keneltä se massi noiden pyörittämiseen loppupeleissä tulee.. Me valinnoillamme päätämme minkälaiset yritykset menestyvät. Millaisia tuotteita tehdään tulevaisuudessa jne. Esimerkiksi mitä enemmän luomu/läheltä tuleva/reilukauppa/eettinen/ympäristöystävällinen jne. tuotteille on kysyntää.. Sitä enemmän niitä aletaan tarjoamaan. Mitä enemmän jengi suosii yrityksiä jotka pyrkii edistämään maailman menoo.. Sitä enemmän yritykset alkavat panostaa moiseen meininkiin.. get it?  

Tähän väliin haluaisin toistaa itseäni ja jälleen lainata José Stevenssiä Kirjassa Transforming Your Dragons 1994 

"Ihmiskunta häilyy valtavan suuren planeetanlaajuisen muutoksen rajamailla. Seuraavat sata vuotta vaikuttavat ratkaisevasti siihen, muuttuuko elämä Maa-planeetalla kaikkien ihmisten väliseen yhteistyöhön perustuvaksi yhteisöksi vai hajoaako se tuhoavaksi kaaokseksi niin, että Maa-planeetasta tulee elinkelvoton kaatopaikka.

  Myönteisen muutoksen valintaa eivät tee hallitukset, tiede tai liike-elämä, vaan yksittäiset ihmiset, jotka ovat sitoutuneet henkilökohtaiseen muutosprosessiin.. He vaikuttavat siten omalta osaltaan hallituksien, liike-elämän ja tieteen alueen päättäjiin, jotka hoitavat heidän asioitaan tavalla, joka lisää onnellisuutta tällä planeetalla."

 Ja nyt mä en tarkoita, että kaikkien on muutettava metsään ja kudottava kaisloista kaikki tarvittava.. En. Tai et palkasta 1/3 on lähetettävä muille maille hyvää omatuntoa etsiessä.. (hah tolle massillehan on tärkeempääkin käyttöä eli kaamo verot :D Täytyyhän niitten tuoleilla istuvien saada palkkaa siitä kun ne miettii monta tuntia, että kiduttaako eläimiä vai eikö kiduta / hankaloittaako ravintoloiden arkea vai eikö hankaloita / uskoakko raamattua vai eikö uskoa / Tykkääkö erivärisestä ihosta vai eikö tykkää / saako rakastua samanmoiseen vai eikö saada.. Ja muuta tärkeetä) 

 Mutta siis eniveis, kulutusjuhlaahan ei voi estää, kun siihen on kerran totuttu. Eikä sitä nyt tähän hätään ehkä tarviikkaan estää. Pointti olis se, että jokainen miettis vähän niitä oman elämän arjen valintoja ja valitsis aina ne vähän paremmat vaihtoehdot. Eikä vaan luottaisi siihen et kaikki muut miettii, ni ei ite tarvii. Näihin pikkuvalintoihin mä laskisin mm. : tarpeettomien valojen sammuttaminen, kierrättäminen (joka on täällä suomenmaassa tehty erittäin helpoksi!), oikeiden tuotteiden tukeminen (luontoystävälliset jne), suihkussa läträämisen minimointi (henk.kohtainen kompastuskivi :D), joukkoliikenteen käyttö jos mahdollista ja sen sellasta.. Ja näittenkin noudattaminen on vain totuttelu kysymys mikä ei luulis olevan ihan hirveen vaikeata. Ja mä luulen että noista ei vielä saa sitä pelättyä hipin leimaa otsaan. 

 Fair Trade eli Reilunkaupan tuotteet on mun mielestä hyvä suunnannäyttäjä. Brändi joka on helppo valinta kuluttajalle, joka haluaa tukea reilua kauppaa.. Mä kävin tossa keväällä parilla luentosarjalla kuuntelemassa höpinää yhteiskuntavastuullisesta yrittämisestä ja siellä oli Fair Trade- brändin edustaja puhumassa myös. Hän puhui mm. siitä kuinka läpinäkyvää ja rehellistä moisen brändin pyörittäminen nykypäivänä täytyy olla.. Internet pitää huolen siitä että tieto leviää ja hyvin nopeasti.. Eli jos moinen brändi mokaa, niin se voi olla hyvinkin kohtalokasta. Mun mielestä tollasia yhteistyöbrändejä sais olla enemmänkin.. Uskoisin, että mitä helpommaks valinnat tehdään kuluttajalle, sitä enemmän oikeita valintoja tehdään..

 Sit ku jengi viel tajuu et henkiselle hyvinvoinnille tärkeämpää on panostaa tavaran hankinnan sijaan kokemuksiin, elämyksiin ja itsensä huoltamiseen… Siinä vaiheessa aletaan olee jo ihan oikeilla jäljillä. Mä en kyllä pidä mun lukijoita, eli mun kavereita minään uunoina ja uskon et täähän on aika itsestään selvää höpinää, eikö? :)

 Nooh, siten seuraava aihe onki toi hyväntekeväisyys…… "Kyllä mä lahjotaisin aina välillä, jos tietäisin mihin ne massit oikeasti menee" "välil vähän epäilyttää niitten toiminta" ja muita tollasia lauseita mitä aina kuulee hyväntekeväisyysjärjestöihin liittyen.. -Niin onhan se hyvä välillä kyseenalaistaa sulle syötettäviä juttuja ja tarkastaa mihin sitä massia oikeasti työntää.. Mut se et sen epäilyn aloittaa vasta sitten kun non profit järjestö osuu kohdalle.. Mainonnan uhrina oleminen on ihan ookoo jos kyseessä on taas vähän parempi shampoo.. Aivan varmasti se lisää sun harjan kasvua ainaki 100 rossaa.. Mut sitku on kyse jostain hyväntekeväisyysjärjestöstä, joka työskentelee jonku tärkeän kohteen parissa ja pyytää jengilt jeesii, ni johan alkaa epäilyttää.. Tottahan se on, että joka ikinen penni ei mene sinne suoraan kohteelle. Hallintokulut ja vaarainkeruu syö oman palasen kakusta.. Mutta se ei ole mikään huono asia, vaan se mahdollistaa toiminnan kasvamisen, mikä tarkoittaa enemmän apua kohteille jotka eivät pärjää itse. Tästä aiheestä löytyy hyvä Dan Pallottan pitämä TED-talk: The way we think about charity is dead wrong. Suosittelen lämpimästi yytsimään sitten kun on parikyt minaa aikaa!

Tuosta:

 Okei, tässä vaiheessa me kaikki nyökytetään ja ajatellaan, et "No jooo, eihän se pari kybää kuussa niin hirveetä tappiota tee.. Mä voin ehkä lopettaa sen mainonnan uhrina olemisen ja käyttää kaikki kosmetiikka purnukat loppuun, mitä oon sattunut hamstraamaan. Siinähän se jo säästyy.." Eli nyt me ollaan päätetty sijoittaa pieni summa 5-20€/kk jonku toisen tulevaisuuteen, hienoa! (sitäpaitsi on tehty useita tutkimuksia siitä, kuinka antaminen lisää huomattavasti antajan omaa onnellisuutta.. Joten hurraa, vuoden päästä ollaan yks iloinen joukkio!) Kyseinen suluissa oleva lause on totta myös kaksimielisesti. 

 Noniin, mihin kohteeseen sitä alkaisi sitten sijoittelee..? Tää on paha ja jokainen miettii mikä toiminta on omaa sydäntä lähellä. 

Mä ajattelen tän näin.. Totta kai etusijalla on luonnon elvyttäminen! Mun mielestä sen pitäis olla jokaisen maan ykkös puheenaihe.. Eläimien kohtelun laatu pitää nousta ja rajusti! Kaikki kunnioitus niiden asioita ajaville! Mä seurailen kaikennäköisiä järjestöjä ja vähintään allekirjoitan adresseja aina tarpeen vaatiessa, jos ei muuta. Ja tää ei itseasiassa vaadi minkään näköistä eforttia kun vaan kerran lisää itsensä niiden sähköpostilistalle.. Mä olen kumminkin päättänyt suunnata suurimmat panokseni lapsiin ja nuoriin. Pitää hyväksyä se fakta, että tän planeetan tulevaisuus on kumminkin meidän ihmisten käsissä. Ja lapset sekä nuoret ovat niitä tulevaisuuden toimijoita ja päättäjiä. Niiden kautta se vaikuttaminen pitää tapahtua.. Vanhoille kääkille on ihan turha alkaa mitää usuttaa koske ne vetää "mulla on enemmän kokemusta"-kortin esiin.. Ikävä kyllä se kokemus ei auta mitään siinä vaiheessa kun koko ajatusmaailman pitää muuttua.  Siinä vaiheessa kun kasvatus ja koulutus alkaa olee sillä mallilla, että mukeloille on päivän selvää kohteliaat käytöstavat, luonnon kunnioitus, eläimien kunnioitus, yhteistyö, tasa-arvo jne. (kaikkialla maailmassa). Ni sitten aletaan olee oikeilla jäljillä.

 Miten tän nyt sit summais.. Varmaanki et pallo on nyt meillä kuomaseni.. Meillä 2010 luvun aikuisilla ja nuorilla.. Eihän kuulostanu liian monimutkaiselta tämä suunnitelma? Hyvä on aloittaa oman lähipiirin opastamisesta.. Ja omien kakaroiden neuvomisesta, mä uskon että oikea määrä kuria ei tee muuta kuin hyvää ja lapsukaiset kiittää sitten aikuisena... Maailma muuttuu ihan koko ajan.. Sitä ei voi estää, ja se voi olla ihan hyväkin.. Siihen mihin suuntaan me mennään, me voidaan itse vaikuttaa.. Itseasiassa meidän velvollisuus on pyrkiä vaikuttamaan siihen.

 Ihan pakko vielä lisää.. :D

Nyt niille jotka miettii että olenko mä livenä hemo saarnaaja luonne :D ..En mä ole, siksi mulla on tää blogi.. Tänne mä saan pähkäillä näitä ja ne lukee ketä kiinnostaa ja ne skippaa ketä ei kiinnosta..

Mun ei tarvii alkaa tyrkyttää kenellekkään mitään. Mä olen ihan normaali tyyppi joka pyrkii nautimaan elämästä täysillä.. Ja se kai tää koko pointti on.. Säkin pystyt olemaan ihan normaali tyyppi vaikka välillä miettisit asioita ja antaisit äänesi kuulua. Kaveri heiiii, älä ole lammas!!

 Seuraavas jutus mä ihan vähän vielä saarnaan ku oon löytäny yhen huippu kamppanjan.. Aion pistää yhen haasteen ilmoille ni voidaa yhes harjotella tätä tulevaisuuden meininkiä :)

Sit mä lupaan vaihtaa vähän kevyempään tekstiin.. Voin vaik kertoo tarinan siitä, kuin mä onnistuin kaataa vahingossa kaks banaanipuuta Australiassa traktorilla ajaessani :D

 Näihin tunnelmiin, Kivaa sunnuntaita!

- Ms Lifeline

 Ps. En edelleenkään ole minkään asian asiantuntija ja en väitä yhdenkään sanan olevan totta.. Jälleen kerran kehoitan jokaista miettimään itse asioita.. Minäkin vain tässä itsekseen mietin ääneen.

Ostakaa Hyvä Omatunto! Halvalla ja helpolla lähtee!

Hellurei!

 Törmäsin tossa ärsyttävään kirjoitukseen. Lähdin lenkille. Se kirjoitus takaraivossa herätti pohdintaa. Päätin pohtia ääneen.

Kyseessä on ylen toimittajan Miran kirjoitus: Ostitko Hyvän Omatunnon Tykkäämällä?

Lainauksia tekstistä ja mun pohdintaa:

  -Mira: "Facebookin aikakaudella moni hakee hyväksyntää itselle ja omille tekemisilleen toinen toistaan paremmilla tilapäivityksillä ja kuvilla. Minäkin teen sitä aika ajoin. Kyttään, kuinka moni tykkäsi – minusta. Sillä niinhän se menee: olipa päivityksen aiheena mikä tahansa, tykkäämiset rinnastetaan omaan onnistumiseen ja hyväksytyksi tulemiseen."

  Pohdinta:    Voi hyvin olla että moni. Mutta toivotaan että ei liian moni. Sillä sehän vain kertoo heikosta itsetunnosta, jos täytyy muilta hyväksyntää hakea. Harmillista jos jonku täytyy päivitellä sen mukaan, et kuhan vaan saa paljon tykkäyksiä. Vielä harmillisempaa jos tykkäyksien vähäisyys romuttaa kenenkään onnistumisen tai hyväksytyksi tulemisen tunnetta :/ Minäkään en ole kyseisetä aiheesta kyselyä tehnyt. Mutta haluisin uskoa / toivon, että suurin osa kumminkin päivittää sitä miltä tuntuu ja vähät välittää tuleeko tykkäyksiä vai nou. Tottahan toki sosiaalinen media on pitkälti profiloitumista. Se tapahtuu joko tiedostamatta tai täysin tietoisesti. On kumminkin täysin eri asia, että haluaako profiloitua sellaiseksi josta vain mahdollisimman moni tykkää vai haluaako profiloitua sellaiseksi mistä itse täysiä tykkää. 

  -Mira: "Positiivista palautetta on aina mukava saada. Tykkääjien määrän kasvaessa oma itsetuntokin kohoaa ainakin himpun verran ylöspäin. Työpaikan, koulun ja kodin ongelmat eivät enää vaivaa läheskään niin paljon, kun on ystäviä, jotka tykkäävät. Vai tykkäävätkö sittenkään – oikeasti? Tykkäsikö joku sittenkin vain siksi, että joku toinen tykkäsi? Tykkäsikö joku, etten minä tykkäisi huonoa? Tykkäsikö joku siksi, että sosiaalisessa mediassa nyt vaan kuuluu tykätä?"

  Pohdinta:   Positiivista palautetta on kyllä kiva saada, turhahan sitä on kieltää. Mutta nyt on kyllä todella surullista jos sä tuhlaat sun aikaasi ja energiaasi moiseen pohdintaan. Kyse on kumminkin vain naamakirja tykkäyksestä ja sen ei kyllä pitäs saada otetta kenenkään elämästä. Nyt taitaa sulla olla joko todella paljon luppoaikaa tai sitten vain hyvin heikko itsetunto.. Toivottavasti ensimmäinen vaihtoehto :)

  -Mira: "Tällä hetkellä 875 grammaa -sivulla on tykkääjiä reilusti yli 100 000. Suuri määrä ihmisiä kannustaa pientä keskosta ja hänen perhettään päivästä toiseen. Tykkäämisen ja kannustamisen lisäksi sivulla on tiedot, kuinka voi lahjoittaa rahaa Lastenklinikan Kummien tilille. Tarkoituksena on pelastaa pienet keskoset yksi sairaala kerrallaan uusien keskoskaappien turvin. Hieno mahdollisuus. Nyt kaikki tykkääjät voivat oman rahatilanteensa huomioon ottaen lahjoittaa edes pienen summan hyvä asian puolesta. Mutta kuinka moni lahjoittaa? Kuinka moni välittää – oikeasti? Kuinka moni tykkäsi sivustosta, koska kaverikin näytti tykkäävän? Kuinka moni osti tykkäyksellä hyvän omatunnon itselleen? Kuinka moni haluaa näyttää inhimilliseltä omassa Facebookissaan?"

  Pohdinta: Nyt Mira, mitäs helvetin väliä noilla seikoilla on jos kerran tempauksella kerättiin n. parissa viikossa kuus numeroinen summa. Ja tuskin ne joita ei vois vähempää kiinnostaa, edes tykkäsivät. Ja kuin siistii, että noin moni ihminen halus antaa tukensa, vaikka vain tykkäämällä (mitä enemmän tykkäyksiä--> sitä enemmän yritykset kiinnosuu näkyvyydestä--> Sitä enemmän apuja kerätään… get it?) Tuskin keskosten perheitä voisi vähempää kiinnostaa, että millä motiivilla se tuki on tullut. 

 Eiköhän hyvän tekeminen, sekä muiden kannustaminen moiseen, ole oikein hyvä tapa profiloitua. Oli sitten kyseessä yritys, julkisuuden henkilö, yksityishenkilö tai mikä tahansa olio. Paras tapa jos multa kysytään. Kelaa mikä muutos mailman menossa saatais aikaan jos kaikki haluais profiloitua välittäväksi hyväntekijäksi tukemalla eri hyväntekeväisyys projekteja…. 

  Nyt ku täs on viel semisti päällä toi Bieber Fever niin haluisin nostaa hänet esimerkiksi.

 Mä en fanita häntä niinkään artistina, vaikkakin lahjakas nuorukainenhan siinä on kyseessä, turha sitä on kieltää. Ja todellaki välillä kuuntelen sitä! :D Mutta mä fanitan Justinia aivan täysii sen takia, mitä hän viestittää faneilleen: Pitää uskoa omiin unelmiinsa!! Olla läheinen perheen kanssa, käyttäytyä kohteliaasti, auttaa toisia jos vain on siihen mahdollisuus. Jätkä on kumminkin lahjoittanut monista konserttiensa tuotoista siivun jollekkin hyväntekeväisyys kohteelle, twiittailee nostaakseen tärkeät asiat esiin ja käynyt moikkaamassa todella sairaita fanejansa sairaaloissa, mikä on todennäköisesti kruunannut heidän koko elämänsä.

 Onko kyseessä imagon hakemista? - Aivan varmasti. Mutta jos yli 20 000 000 nuorta belieberiä seuraa moista esimerkkiä, niin mitäs väliä sillä on?? Mun mielestä mailman isointa järjenköyhyyttä ilmaisee aikuiset toimittajat, jotka yrittää tavalla tai toisella romutaa moista imagoa!

Toivottavasti herra pitää imagon hakemis linjansa. Kymmenen vuoden päästä meillä on läjä nuoria aikuisija jotka oikeasti uskovat omiin unelmiinsa. 

 Nyt olenkohan mä oikeasti tätä mieltä vai haluanko vain profiloitua? - Niin, siinäpä teille pohdintaa, jos mitään tärkeämpää ei ole mielessä ;)

Haluan myös kertoa, että joka päivä Ostan Mulle Hyvän Omatunnon moikkaamalla hymyillen ja reippaasti bussikuskeille, pitämällä ovia auki vanhuksille ja rattaiden kanssa liikkuville, jos vain sellanen tilanne tulee eteen. Mun lemppari tapa Ostaa Hyvä Omatunto on kirjoittamalla eläinten oikeuksia edistävä adressi - silloin kun sellaisen jostain löydän.

 Nyt mä buustaan mun imagoa kertomalla teille asiasta - Onpa paha :D

  Täten toivottaisin kaikille oikein mukavia Omantunnon Osto hetkiä :) 

-MsLifeline

Hyvä Justin!

Haters gonna hate :)

Olaa amigot :) 

 Miten menee? Mulla oiken loistavasti. Se ei kyl tarkoita mitää actionii näissä mun päivittäisissä rutiineissa.. Paitsi et elämä tyrkkäs mulle siistin liiketilan tost kampista, eli tervetuloa vaan ripsikohennukseen.. Sit elämä tyrkkäs mulle yhen mailman siisteimmän homman mun projektiin, mistä oon ihan fiilareissa.. (alkaaks ärsyttää tää mun salailu?) no ihan sama. Sen voin kertoo, et parin kuukauden pääst alkaa paljastuu ;) Ja sit oon fiilareissa ku ollaa pidetty Fast and furious- leffamaratoni.. Eli yks leffa joka ilta.. Miks mä en oo älynny niit aikasemmin kattoo.. Siin on se blondi jäbä.. uuh täydellist runkkumatskuu <3 Nooo eniveis se tästä mun elämästä..

 Mä nyt sain älynväläyksen kirjoittaa taas pitkäst aikaa, ku must toi "haters gonna hate" on nii hauska ilmiö.. :D Siis just hyvä! Nerokas! 

  Jengi tekee omaa juttuu ihan täysii.. Sit ne jotka tarvii elämäänsä lisää sisältöä, kulkee perässä ja arvostelee.. Varsinki ku tää rakas sosiaalinen mediamme tekee siitä niin helppoa.. Voit parilla näpäytyksellä yrittää romuttaa jonku unelmia sanoilla.. Dissaa tyyppiä kenen elämästä et tiedä tuon taivaallista.. Voit tehdä tämän jopa anonyyminä jos et uskalla seisoa sanojesi takana..

 Mun mielestä negatiivinen kommentointi on kolmessa tapauksessa suotavaa: joko silloin kun se koskettaa jollain tavalla omaa elämääsi (esim. vaikkapa itseesi kohdistuva surkea asiakaspalvelu), yhteiskunnallisissa asioissa (esim. valtion tekemät idiootti päätökset.. Käytännössähän ne koskee myös suo) tai silloin kun kyse on oikeasta ja väärästä (esim. mun mielestä on ihan ookoo kirota se Erikaa kiduttanut äitipuoli alimpaan helvettiin).

  Muissa tapauksissa esim, toisten ulkonäköä, uravalintaa, elämäntyyliä jne.- koskevien asioiden negatiivisesti kommentointi julkisesti on pelkkää turhaa heittausta.. Harrastatko moista? Jos joo.. Olet Hater. Teetkö sitä anonyymisti? Onnitteluni, olet raukkamainen Hater. 

  Joo siis mielipiteitä saa tottakai olla, jos on aikaa keskittyy muiden tekemisiin.. En mä sitä tarkoita, et kaikkien tyylistä ja tekemisistä pitäis olla ihan fileissä.. Mut sit se julkinen dissaus.. Onks ihan pakko? Tai siis mulle se ainoastaan viestii, että kyseinen kommentoija on vähä-älyinen, omaan elämäänsä kyllästynyt, joka nyt luulee pönkittävänsä omaa egoonsa yrittämällä pistää muita matalaks. 

 Onneks joku fiksu arvosteltu tyyppi on joskus kohautanut olkiaan ja tokassu "haters gonna hate" ja jatkanut omaa juttuaan.. Mistä se on muuten alun perin lähteny? Jos joku tietää ni kertokee! Saat vaik banaanin tai jotai :)

 Eniveis "Haters gonna hate" on mun mielestä tosi vahva lause. Se antaa sanojalleen oikeuden tehdä täysin omaa juttuaan välittämättä muiden mielipiteistä ja olla vielä coolisti niitten heittaajien yläpuolella. 

 Mä en tiiä mikä meno noissa kouluissa on nykyään.. Mutta jos mä olisin opettaja, niin mä omistaisin pari tuntia "haters gonna hate"- teemalle. Selittäisin kaikille sen syvimmän tarkoituksen. Kyllä se koulukiusaaminen loppuu ku sille kohauttaa vaan olkapäitään ja toi lause olis loistava apuväline siihen. Kiusaajat olis automaattisesti heittereitä, kuin noloo :D 

 Mä muistan yläasteella ku pari sellast mimmikaksikkoo yritti kiusata muo. Aina ku ne käveli mun ohi ni ne sano jotain "huora" tai "läski" tai jotai sellasta.. Mä tänään aloin miettii, että mistäköhän mä oon mun itsetuntoni periny, ku jo tuolloin teininä mä osasin vaan hymyillä, olla välittämättä ja jopa ajatella sillee et voi raukkoja , mistäköhän noittenki paha olo tulee ku se täytyy muhun purkaa.. No siis ne lopetti aika nopee, ylläri.. Hitsi ku mul olis ollu viel toi Haters gonna hate- lause käytössä :D

 Mä miellän et on olemassa kaks vähän erillaista "Hater" ryhmää.. Tai itseasiassa kolme. Yks on nää sosiaalisen median heitterit, mistä yllä jo mainitsinkin.. Toiset sit on nää läyhääjä heitterit. Joilla ei oo mitään muuta sanottavaa ja tekemistä kuin jauhaa pahaa ja kommentoida toisten elämää keskenään.. Sit on vielä sellasii tyyppei jotka vaa yksinkertaisesti vihaa kaikkee itekseen ja valittaa muille.. Mun mielest neki on heittereitä, tunnetaan toisella nimellä Negis. Oikeestaan nää kaikki on varmaan aika samanlaisii.. Käyttäytymismallit on vaa eri.

Onko sinulla heittereitä kaveripiirissäsi? Jos on, yritä puhua niille järkeä.. Kerro kuinka turhaa on kiinnittää vain kaikkiin negatiivisiin asioihin huomiota.. Yritä udella, että onko heidän omassa elämässä jokin asia pahasti pielessä ja yritä auttaa. Tee kaikkesi. Jos mikään ei toimi, ei ole kuin yksi vaihtoehto. Hylkää hänet. Vieraannuta lähiympäristöstäsi. Älä vietä aikaa hänen läheisyydessä!! Tämä on hyvin tärkeää, sillä negatiivisuus tarttuu! Se tulee huomaamatta ja pian tajuut itsekkin voivasi pahoin ja yrität rimpuilla pahasta olosta dissaamalla muita. Jos lähipiirissä on heittaaja, ilmoita hänelle ystävällisesti, että et voi pitää yhteyttä ennen kuin se osaa keskittyä vain omaan elämäänsä ja olla iloinen.

 Olenko mä vieraannuttanut itseni heittereistä? Olen. Kaduttaako? Ei. Mun elämään on sen jälkeen kävellyt läjä positiivisia henkilöitä, keneltä olen saanut valtavasti energiaa! Mun suunnitelma on ympäröidä itseni itsevarmoilla, upeilla ja positiivisilla ihmisillä. Jos mahdollista, niin ne saa olla vielä upeempia ja parempia kuin minä. :P Ompahan sitten jotain mihin pyrkiä. Itsekästä? Ehkä. Mutta mä olen kuunnellut elämäni aikana niin paljon valittamista, että kiitti mulle riitti.

 Noni, Huomaatko itsessäsi heitterin oireita? Ei hätää, ikinä ei ole liian myöhäistä :) Ensin juttelet heittaaja ystäviesi kanssa ja kysyt heiltä, että onko tässä heittaamisessa mitään järkeä? Jos he ovat samoilla linjoilla, niin cool! Voitte yhdessä alkaa keksiä muita harrastuksia. Jos he eivät tiedä mistä puhut, he eivät ole vielä tarpeeksi kypsiä. Vaihtoehdoksesi jää vieraannuttaa itsesi heistä. Tämä kuulostaa raa'alta, mutta se on ainut vaihtoehto jos haluat eroon heittaamisesta. Ja jos vietät aikaa jonku kanssa joka puhuu kaikista muista pahaa, miksi luulet että se jättäis sun elämän rauhaan muiden kanssa spekuloidessa.. Trust me, kokemusta on.

  Seuraavassa vaiheessa alat keskittyy kaikkeen positiiviseen elämässäsi. Oot sillee niiku kiitollinen kaikista jutuista. Sit kun tarvitset energiaa ja et voi saada sitä enään heittaamisesta, niin suosittelen vaikka ulkoilua. 

 Yksi tärkeä sääntö on: Älä vertaile elämääsi muiden kanssa! Voin kertoa, että aina löytyy kauniimpi, menestyksekkäämpi, hauskempi, rikkaampi, onnekkaampi, jne. tyyppi. Joten jos haluat olla tyytyväinen elämääsi, älä vertaile. Sitten seuraavaksi alat miettiä mitkä asiat saavat sut onnelliseksi ja mitä haluisit tehdä.. Ja sit, alat vaan tekee niitä! Hah, helppoa ja yksinkertaista!! Kohta huomaat, että sulla ei enään oliskaan aikaa keskittyy muiden elämään.. 

Onnitteluni, susta on tullut normaali ihana ihminen! Kuljet omaa tietäsi pää pystyssä ja hymyilet.. Sivuefektinä tulet huomaamaan, että kaikkee kivaa alkaa osumaan sun tielle. Positiivisuus meinaan tarttuu myös ja vetää kaikkee kivaa puoleensa. ;)

 Varoituksen sanana täytyy kylläkin sanoa. Onnellisuutesi, hymyilysi ja onnistumisesi saattaa herättää kateutta niissä jotka ovat vielä siinä heitteri tasolla.. Ja voit ehkä joutua spekuloinnin kohteeksi.. Mutta ei hätää, nyt sulla on käytössä "Haters gonna hate" -lause ja voit vain kohauttaa olkapäitäsi ja jatkaa hymyilyä :)

 Oikein kivaa elämää kaikille!

-Jepa

Puheenvuorossa Ms Lifeline

Moi.

 Nyt tulee sitten teksti, minkä mä oon tiennyt alusta asti kirjoittavani. En ole vain tiennyt missä vaiheessa sen kirjoittaisin. Eikä tääkään hetki ole sen kummoisempi, tuli vain sellainen fiilis.

Ehkä siksi koska, tähän avautumisen makuun kerran on päästy. Mä haluaisin nyt vähän avautuu mun Lifeline projektista. Vihdoinkin. On tullut sen verran kyselyjä. Kiitos että kiinnostaa :)

Mä en nyt kumminkaan ihan vielä voi paljastaa koko hommelia. Ei sen takia, että mun pitäisi sitä enään hirveesti salailla. Ei myöskään kiusatakseni. Mulla on tälle salailulle ihan tarkoituskin, luottakee minnuun. Tää on niin loisto homma, et haluisin vaan kailottaa siitä kissan kokosilla kirjaimilla.. Mutta pakko malttaa :)

Mä haluaisin kumminkin nyt kertoa mistä tämä Our Lifeline Project on saanut alkunsa.. Vähän edes perustella tätä mun msLifeline läppää ja sellasta. 

Noh about 4 kk sitten, tarkalleen 14.9.2012 tämä tyttö alkoi vähän mietiskelee asioita. Vihdoinkin :D

 Mä olen tyyppinä sellainen, että löydän ongelmaan kuin ongelmaan ratkaisun. Aina. Mulla nyt vaan sattu olee läjä ongelmii edessä: Nyt oli löydettävä elämälle suunta ja joku asia mitä haluan tehdä intohimolla. Olen aina haluunnut tehä työtä, millä on tarkotus. Osallistuu hyväntekeväisyyteen. Muo ärsyttää kun raha vallitsee niin monia asioita ja mailma on täynnä ahneita ihmisiä. Yleensä ahneet ihmiset taiselevat lujiten ja niistä tulee johtajii ja vaikuttajii. Ja tässä sitä ollaan. Vähän kun kiinnittää huomiota mailman menoon, niin tajuaa ettei asiat ole ihan kohillaan.. Mä en ymmärrä miten jengii lähetetään turistimatkoille kuuhun, ihmiset puhuu reaaliajassa, kuvan kanssa toiselle puolelle maapalloo.. Mutta silti nälänhätää ja kehitysmaiden ongelmia ei ole pystytty ratkaisemaan.. Niih ei tuu voittoo siitä, ei. 

Ja voi luoja, että toi fakta kismitti. Ruokin mun ärsyyntymistä oikein etsimällä kaikkia epäköhtia tästä maapallosta. Sit viel ihan itseäni kiusakseni painelin Forbesin sivuille selailemaan The World's Billionairs- listaa.. Jos ette oo käyny, niin voin kertoa:

-Mailman rikkain dyyd omistaa 69 miljardia!

-Yli 10 miljardia omistavia henkilöitä on 88kpl.

-Naamakirjan kehittäjä Mark Zuckerberg on vasta 35. sijalla vaatimattomalla 17,5 miljardilla doltsulla.

-Ne joiden mielestä Oprah Winfrey on massipäällikkö, ni kerrottakoon, että neiti on vasta 442. sijalla vaivasella 2,7 miljardin omaisuudella. Ja todennäkösesti senkin takia, että hän on kumminki lahjoittanut todella paljon massia eri projekteille, mitkä on muttanut satojen ihmisten elämää.. En löytäny mitää yhteis summaa, vaan yksittäisii 7 miljoonan lahjoituksii ja muita "pikkusii" summii..

Hyvä Oprah!

Siitä voi sitten päätellä että, massiahan löytyy.. Mä laskeskelinki noita sillon ja en nyt muista tarkalleen.. Mut tyylii et ainoastaan 100 tyyppii omistaa yhdessä joku yli 1400 miljardii.. Ja siis 1 miljardi on 1000 miljoonaa!!!!!!

 Nyt en siis oo ottanut selvää kustannuksista, mutta voisin veikata, että pelkällä yhdellä miljardilla pystytettäisiin helposti vähintään 10 koulua afrikkaan ja ylläpidettäisiin niitä 10 vuotta! (ja anteeks nyt jos meni veikkaus ihan metsään, saa korjata)

 Mutta eniveis, voisko noi lähtee vähän vippailee niitä hyviin tarkoituksiin?? Kuka ikinä tarvii noin paljon pätäkkää???? Onks niil joku nollien keräily tilille -harrastus?? Mä en ymmärräääää… Ja joo siis varmasti on painanut duunia niitten eteen, ei siinä mitää.. Kymmenen kivaa autoo plus viis ökyhuvilaa suotakoon.. Mut silti, kyllä jää läjä ylimääräistä.

 No sit tää henkilökohtainen hyväntekijä asema.. Jos mult on ikinä kysytty, et mitä tekisin jos voittaisin lotossa, ni oon vastannut, että tekisin työtä millä on tarkoitus. Se on kuulkaa kallista puuhaa lähtee ongelma alueille tarjoamaan omia pikku kätösiään avuksi. Ensinnäki jollainhan on pidettävä yllä omia asioita, plus se vielä maksaa, että pääsee auttamaan.

 Sit mult tuli joku greenpeacen tyyppi kysyy et haluunko pelastaa kuvassa olevan valaan.. No totta helvetissä mä haluisin pelastaa sen, mutta mistä mä tiiän mihin ne rahat menee.. Mä haluun todisteita ja luulen etten ole ainut. Haluan tietää mitä sillä saadaan aikaiseksi, seurata projektia. Olla ylpee omasta osallistumisesta.

 Hyväntekeväisyys, sana joka alkaa olee aika punainen pikkuhiljaa.. Varsinki täällä jenkkilässä charity sanaa viljellään joka paikkaan, ilman suurempia selityksiä. Sitä käytetään markkinoinnissa, houkutellaan ostajia. Ja se toimii! "Ostanpa ton muovisammakon koska 5centtii menee afrikkaan" -päivän hyvä työ tehty. Hyvä karma. Elämä jatkuu. Sillä tehdään niin iso voitto, että yritykset ovat valmiita maksamaan monien kymmenien tuhansien mainosrahat kyseisestä tempauksesta. Ja nyt en todellakaan yleistä. Aivan varmasti löytyy puhtailla tarkoitusperällä olevia yrityksiä. Toivon.

 Näitä asioita mä pähkäilin ja niitten tiedostaminen kirpaisi. Helpompi toki olis ummistaa silmät ja pitää huolta vaan omasta navastaan.. Siihen tyyliin mä elin 25 vuotta ja hyvin pärjäsin.

Tasajalkaa hyppiminen ei auttanut tässäkään tilanteessa. Aloitin miettimällä tän päivän vaikuttavimpii asioita Netti, kaiken näköiset profiilit, idolien vaikutusvalta, sosiaalinen media, oman äänensä esiintuominen, hyväntekeväisyys markkinoinnissa, auttaminen (jengi on vihdoin alkanu vähän herää tähän maailmaan)

 Sit mä näin duunin seinällä yhen hyvän läpän jolle repesin ihan täysii.. Ja eka refleksi mul oli, et haluisin painaa tykkää nappulaa.. Mut eihän siin oo tykkää nappulaa, nyt oltiin oikeassa elämässä. (haha mä oikeesti jossain vaiheessa suunnittelin jo tykkää tarroja) Siitä siis ajatus internetin ja oikeen tavaran yhdistämiseen..

 Mulle päivämäärät on tärkeitä ja mun elämän tarkotus on kerätä mahdollisemman paljon päivämääriä mitä haluun muistaa aina. Yks on tatuoituna, mut ku en viittis ihan niitä kaikkii :D  Tiiän monta ihmistä millä on päivämäärä tatuointi.. Eli eiköhän ne aika monelle oo tärkeitä.. Ja jos joku ei oo ajatellu ikinä, et elämän tarkotus on saada mahdollisemman paljon päivämääriä mitä haluu muistaa.. Toivottavasti tän jälkeen ajattelee :)

Joo tiedän, tää nyt ei sano kenellekkään vielä yhtään mitään.. Jotain voi ehkä lukea rivien väleistä :) Mutta mä uskon, että olen keksinyt keinon tehä tästä maapallostamme edes vähän paremman paikan. Keinon mikä antaa kuluttajille enemmän valtaa vaikuttaa, sekä pistää yritykset heidän sanojensa taakse hyväntekeväisyys lupauksissa. Ja muuta mukavaa.. 

 Niinpä pakkasin kamat ja toteutin samalla haaveeni. Tulin lämpimään californiaan pakkasilta karkuun. Täällä olen vähän tutkaillut ympäristöäni ja pohtinut seuraavia askeleitani. Kuviot on mennyt paremmin, mitä uskalsin toivoa.

Noni nyt

Tilasinko mä ittelleni näin paljon päänvaivaa?  -En, tää oivallus oli puhdas vahinko

Uskonko hommaan 100 prosenttisesti?  -Kyllä, muuten en uskaltaisi kailottaa siitä.

Onko mulla kokemusta mistään, mikä liittyy projektiin?  -No ei ole, näillä mennään..

Miten aion toteuttaa koko jutun?  -Oon hyvä saamaan jengin mun puolelle ja kaikki kenelle oon kertonut koko jutun ja olen pyytänyt apua, ovat tarjonneet sitä. Jatkan samaan malliin..

 Silloin kun mä kehittelin ideaa, ainut kysymys oli, miks kukaan ei oo tehny tätä? Seuraava kysymys oli, onko mulla oikeesti pokkaa alkaa tekee tätä? Samalla selasin naamakirjaa ja joku oli postannut Dalai Laman mietelauseen: If you think you are too small to make a difference, try sleeping with a mosquito. - Mun kysymykseen oli vastattu.

 Kyllä täyty hetki tuijottaa peiliin ja miettii, että mihis sitä ollaan päätänsä tunkemassa.. Mutta tässä sitä ollaan. Sata asiaa opittavana. Unettomia öitä vietellen. Mä aion omistaa tälle mun joka solun ja kaikki mitä mä teen lähitulevaisuudessa, on tän projektin takia. Ainakin helvetin hyvä yritys tulee olemaan, jos ei muuta.

 Ja jos mä ikinä pystyn muuttaa edes yhden lapsen elämän suunnan, voin olla itestäni mailman ylpein.

Mä tuun tarvitsemaan teidän kaikkien apua jossain vaiheessa.. Itseasiassa ihan lähitulevaisuudessa.. Kerron sitten ;) Ja kaikki jotka haluaa auttaa, niin tottakai saa tietää koko homman.. Palaan suomimantereelle kuun lopussa ja pistän jotkut asiat rullaa.. Tarkoitus on kumminki karata takas tänne lämpimään mahdollisimman nopeasti :)

Haluisin jauhaa aiheesta koko yön, mut tästä tais tulla jo nyt liian pitkä.. Sori. Kiitos kun jaksoit lukea <3

Oikein hyvää viikonloppua, ystävällisin terveisin Ms Lifeline ;)

Nyt valittajat, turpa kii!

Nonii, nyt tulee kyllä raskas päivitys ja olen hyvin pahoillani. Kyllä tajuan sen, mut en vaan voinut kiusaukselle mitään.

Nyt rakkaan suomen negatiivarit kuunnelkaapahan hetki itseänne, will ya????
Viikon sisään kaksi aihetta on pyörinyt uutisissa.. Rasismi ja ne parat lomamatkalaiset jotka selvisivät lento-onnettomuudesta.. VOI RAUKKOJA!!!!!  Siis hyvin ikävää.. Hyvin hyvin ikävää että, koko vikaa ei voitu ennalta arvata, jotta teitä olisi ollut vastassa untuva peitot sekä gourmet ruoka-annokset!!

Saanen lainata iltalehteä:
Ala-arvoista ruokaa

Samaraan jumiin jääneille matkustajille luvattiin ilmaista ruokaa ja juomaa. Lämpimän ruuan piti saapua iltakymmeneltä, mutta se tuli vasta aamukolmelta.

- Meille tarjottiin lentokoneaterialliset venäläistä lihamössöä. Aika harva siitä piti, mutta ei meillä ollut muutakaan

- Ajattelimme, että vihdoin saamme kunnon aterian. Mitä vielä, saimme keksejä ja mehua. Kuka nyt sellaisella elää, hän pohtii tuohtuneena.

- Siellä me makasimme kylmällä lattialla, joukossa oli myös yksi raskaana oleva nainen ja lukuisia lapsia. Peitot ja tyynyt saimme ottaa mukaamme koneesta, jos niitä ohuita huopia nyt voi sellaisiksi edes kutsua, Ahoranta-Juurakko tuhahtaa.

Niin, oikein tuhahtaa hän!!!!!

Siis, aivan varmasti lennon henkilökunta ja Finnmatkat ihan tahalteen pilasi jengin loman ja teki pakkolaskun.. Sit niil salee oli viel läjä ruokaa jossain taka varastossa, mut ihan vaan tällästä lehdissä dissausta tavoitellen, ne pimitti niitä! Lennätti päikalle vaan ne keksit  ja mehut, ala-arvoset ruoka-annokset, meidän yltäkylläisyyteen tottuneille raukoille, jotka juuri olivat selvinneet vakavasta tilanteesta pelkällä säikähdyksellä.

 Mut onhan se nyt epäreilua, koska tyhjästä on paha nyhjästä.. Näitten asiakaspalvelijoiden, jotka muuten oli juuri kokenut saman säikähdyksen, olis varmaan täytynyt alkaa muuttuu lihakimpaleiksi..

 Mistä tuli mieleen kultaset muistot työ öistä lentokentällä cafe picnicissä.. Yks kerta eräs asiakas ihan välttämättä halusi tilata kaveriltani paahtopaisti patongin. Noh, miedän kuorma oli myöhässä ja kaikki paahtopaistit oli loppu. Yritettiin siinä sitten ystävällisesti selitellä tilannetta että, nyt oli vähän niinku vaikee saada paahtopaistia.. Ei auttanut, listassa luki paahtopaisti patonki. Tovin väittelyn jälkeen, kaveriltani ehkä vähän palo käpy ja se alkoi pinnistelee. Sillee ihan punasena ja puskui haha.. Asiakkaan ilme vähän hämmentyi. Kaverini toisti kyseisen muuvinsa ja vielä kyypertyi lattialle vähäks aikaa. Nousi sitten hetken päästä pokkana ylös ja pahoitteli kauniisti, koska ei kyennyt muuttumaan paahtopaistiksi. Itsellänihän oli naurussa pidättelemista, mutta asiakas tuhahti ja lähti lätkimään. 

No tulikohan palautetta? Tuli. "Mailman huonoimmat asiakaspalvelijat" :D 

 Mä haluisin uskoa että, tää koko negatiivisuus kuva on myös lehdistön syytä. Ja että, ne poimi vaan joukosta ne saatanan valittaja negatiivarit. Mä toivon että, suurin osa "loukussa" olleista matkustajista on tajunnut olla kiitollisia hengissä säilymisestään. Myös osannut kiittää henkilökuntaa, jotka ovat saaneet vaivalla pienet murkinat paikalle. Tajunneet olevansa kumminkin suomalaisia, jotka hoidetaan aivan sata varmasti kotiin heti kuin mahdollista. Iltalehdessä joku myös valitteli, koska työpäivä, sekä lapsen koulupäivä oli jäänyt väliin. Voi kyynel! ;( "Lomamatkamme oli pilalla"

Mites sitten olis tää uutinen: "Vajaat 300 henkilöä sai surmansa lento-onnettomuudessa. Lennonjohto ei halunnut tuottaa asiakkaillensa lattialla nukkumisesta (pelkillä ohkaisilla vilteillä) sekä useiden tuntien nälässäolosta johuvia draumoja. Olivat he kumminkin maksaneet lomamatkstaan."

 Noin, siitä olis vasta riemu ratkennut lehdistölle.. Mutta olispahan Finnmatkojen asiakaspalvelu imago pysynyt puhtoisena.

 Nyt kun miettii... Varmaan yli puolet tän maapallon ihmisistä ei ole edes kuullut sanaa lomamatka (millään kielellä). Sama määrä jengii olisi mailman onnellisimpia kekseistä ja mehusta.. Edes joka toinen päivä. Saatika sitte että, ne pääsisi töihin tai kouluun.. Edes joka toinen viikko. Tai jos ei pääsis (tai kuuluis siihen suomen laiskajengiin) töihin, olisi heille silti taattuna kuukausi raha elämistä varten. Sekä ilmaiset lääkärikäynnit ja sen sellasta. Kyllä te tiiätte suomalaiset.

 Kaiken lisäksi samaan aikaan pyörii keskustelut rasismista. "Eka ne tulee tänne, käy meidän ilmaiset koulut, nauttii meidän tuistamme, kasvattaa varallisuuttaan meidän työpaikoilla ja sitten muuttaa pois maksamasta meidän verojamme. Vain parin rasistisen mummon takia."

 Varmaan kukaan, kuka ei ole joutunut kokemaan pakon saattelemana syrjintää erillaisuuden ja kielitaidottomuuden takia, ei tiedä miltä se tuntuu. Eli kaikki lottovoittaja suomalaiset. 

 Minulla on eräs ystävä, suomessa syntynyt, tajuttoman kaunis, täydellisen suomenkielen osaavaa, koulussa sekä harrastuksessaan menestynyt, hyvä käytöksinen, tumman tukan, ruskeet silmät ja ärsyttävän täydellisen ympärivuotisen brunan omaava puoliksi egyptiläinen, puoliksi suomalainen. Jopa hän on kokenut rasismia ja tulistuu aina aiheesta keskustellessa.

 Vaikka sitä ei olisi ollut paljoa, se silti tuntuu pahalta, joka kerta. Ni saatika ne kaikki jotka ovat joutuneet jättämään kotimaansa, kulttuurinsa ja siinä samassa yrittää opetella uutta kieltä (mikä muuten ei oo niitä mailman helpoimpia) Sitten vielä tulee nää suomalaisuuden perikuvana itseään pitävät huutelemaan, tökkimään ja haukkumaan.. Luuletko, että tuntuu kivalta? Ja että, sen voi ohittaa vaan olkia kohauttamalla ja yrittää olla välittämättä?? Luuletko?

 Mä tiedän et, tätä tekstii lukee pääosin mun kaverit ja tuskin kukaan heistä on hirveesti eri sävelillä mun kanssa. Eli sinäänsä turha saarna.. Mut mun oli vaan pakko saada tää mun sydämmeltä. 

Me tänään puhuttiin vähän kiitollisuudesta. Haluisin nyt pyytää kaikkia katsomaan ympärilleen..... Noin, nyt toivoisin että, osaisitte arvostaa joka ikistä asiaa minkä näätte. Varsinki sitä vesilasia nenäsi edessä. Sit seuraavaksi niitä asioita elämässäsi mitä et just nyt nää, mutta tiedät niiden olemassa olosta. Oikeesti ihan pieni hetki vaan olkaa kiitollisia siitä, mitä teillä on.

Eiks vaa et, yks kaks kotiin unohtuneet lapaset tai liian vähän akkuu sun älypuhelimessa ei ärsytäkkään niin paljoa :)

Tarkoituksena ei ole tuottaa huonoa omatuntoa siitä mitä on.. Todellakaan! ihanaa et teil on ne, mitä teil on! Mä rakastan mun älypuhelinta <3 Mutta yritän parhaani muistaa olla kiitollinen siitä.

Mut kuhan jengi alkais enemmän kelaa että, meidän maailma, eikä aina vaan että, meidän suomi. Ja jos joskus tulee tilanne missä voit auttaa, vaikka vaan olemalla ystävällinen ja avulias maahanmuuttajalle, ni ole kiltti ja tee se. Et menetä mitään ja karmakin sen ku vaan paranee!!

Oikein hyvää päivänjatkoa :)

Ystävällisin terveisin Jenni

Know your worth haniis <3

Tämän tekstin omistan mun tatuoinnille. Mulla on tällä hetkellä neljä tatskaa. Yks keskeneräinen alaselässä (perus) :D Kummaski ranteessa sellaset pienet. Ja sit mun kaula tatuointi. Se on kyl mun lemppari.

Ton tyypin nimi on Boo. Ja joo se hakattii siihen kokonaan bambulla.. AU.. Nyt se on kulahtanu mun makuun ja jossain vaiheessa vähän ehostan sitä..  :)

Noin, siinä tytöt ylpeinä uusien päähänpistojen kans :)

Siinä ylpeenä esitellää toisii päähän pistoi..  Meiän motto oli yks kaks "lisää leimaa" :D

"Know your worth" meinaa mulle just sit itteään. Jengin pittää tajuu se, et miten ne kohtelee toisii, on just sitä mitä ne voi ite odottaa toisilta (en tajunnukkaa kuin vaikee tätä on selittää) Ja myös ne valinnat mitä me tehään, määrittelee myös meiän arvoa.. 

   Tällee tosi yksinkertaistettuna perus esimerkkinä: Jos sä viljelet pahoi asioita muista koko ajan, ni se on okei. Niin kauan kuhan sä tajuut et, sä oot just sen arvonen tyyppi, eikä sul oo oikeutta odottaa muilta parempaa suo kohtaan.

 Toisaalta taas, jos sä pidät huolta vaan omista asioista, yrität tehä oikeita valintoja ja ajattelet hyvää sun lähimmäisistä, ni sul on oikeus odottaa sitä kohteluu muilta. Ja sun ei tarvii tyytyä vähempään.

 Tietenkään asiat ei nyt noin mustavalkosii oo.. Mut mun mielestä tollanen ajattelutapa on ihan hyvä perusta.

Vähän jänskäs kyl.. On se kumminki tosi eri asia ottaa jotain peruttamatonta kaulaan.. Kaduttaako? Ei ikinä :)

 Mä mietin toooodella kauan, että otanko vai enkö. Halusin sen kaulaan koska, musta siinä oli vaan se oikee asenne.. Kyselin mielipiteitä, vaik ne ei kyl hirveesti vaikuttanu. Kaikki oli vähän niiku "nooo jos sä nyt oot ihan varma, se on kumminki aika näkyvä paikka" ,"kandee ajatella ehkä duunienki suhteen".. Pojilt tuli enemmän vastaan kommentteja. Tytöt oli useimminki go for it - asenteella.. Mitä enemmän mulle tuli vastaan lausahduksii, sitä enemmän halusin ottaa sen. Meiän pikku pikku kapinaalinen :P Sitäpaitsi eletään 2000 lukuu.. Jos joku ei haluu duuniin muo yhen kaulatatskan takii, ni haluunko mä sinne duuniin? En.

 Joten 2010 syksyllä egyptinreissulla otin sen. Eikä oo kyl päivääkään kaduttanu. Ekana yönä kyl kieltämättä näin painajasta et, se on ihan vääräs paikassa ja tosi ruma. Oli pakko herätä keskellä yötä, pistää valot päälle ja vaa tuijottaa sitä peilistä.. Ei, se oli just hyvä. Kävin viel vahvistamassaki sitä jonku puolen vuoden päästä.

Onpa tarkka :D

Nyt siinä se on, muistuttamassa. Niin hyvässä kuin pahassa. Välillä se on auttanu muo pitää puoliani ja välillä se on potkinu päähän.. I love it.

 Sitäpaitsi se on hyvä ice breikkeri. Se kyllä harvoin jää huomaamatta ja jengil on hyvä syy tulla kyselee siitä..

Oli pakko kirjottaa tää ku, tääl sitä pidetään jotenki niin coolina.. Muahaha :D

Peace and love <3:llä Jepa