Onnellisuusläpän avaamista

 Hellurei ja hellät tunteet! Nyt jos vähäänkään on käynyt täällä kuikuilemassa, varmaan tajuaa, että mulla on menossa jonku näköinen onnellisuusläppä. Mä haluisin nyt selventää vähän, että miksi ja mistä kaikki lähti..

 Silloin reilu puolitoista vuotta sitten kun mä rupesin kelailemaan näitä kaikkia maailman epäoikeudenmukaisuuksia, mä näin niin paljon surua tässä maailmassa. Keskityin silloin kehitysmaihin, nälänhätään, koulutuksen puutteeseen, naisten kaltoinkohteluun, tiedäteks työ.. Niihin kaikkiin juttuihin mihin yleensä järjestöt kerää varoja. Projektia miettiessäni halusin löytää keinon miten saada jengi enemmän kiinnostumaan muiden auttamisesta, jotta me voitaisiin elää mahdollisimman balanssissa tällä meidän pikku planeetallamme. Jostain syystä mun takaraivossa oli jo valmiiksi ajatus siitä, että auttaminenhan tekisi meistä länkkäreistä onnellisempia. Mun piti alkaa tutkimaan hommaa, jotta saisin mun ajatuksille varmennusta. Sillä tiellä ollaan edelleen ja takaisin ei ole menemistä.

 Onnellisuuden opiskelu on ollut ehkä siistein asia mitä mä olen koskaan päättänyt tehdä. Samalla siihen liittyvät tilastot on ehkä masentavinta mitä mä olen ikinä kuullut. Sattumoisin aloitin just yhden kirjan, missä summattiin homma niin hyvin, että mun ei tarvitse säveltää:

    Tyytymättömyys, stressi ja masennus

 Masennus on ottanut valtaansa uskomattoman suuren osan läntisen maailman ihmisistä. Noin 10 prosenttia väestöstä voi odottaa sairastuvansa masennukseen seuraavan vuoden aikana. Ja näyttää siltä, että tilanne vain pahenee. WHO:n arvion mukaan masennuksesta on tullut toiseksi pahin terveyshaitta vuoteen 2020 mennessä maailmanlaajuisesti. Alle kymmenessä vuodessa masennus kuormittaa niin yksilöitä kuin yhteiskuntaakin pahemmin kuin sydäntaudit, reumatismi ja monet syövän muodot. 

  Aikaisemmin masennukseen sairastuttiin pääasiassa myöhäiskeski-iässä. Nykyisin siihen sairastutaan ensimmäistä kertaa keskimäärin 25- vuotiaina, ja huomattava määrä sairastuu jo teini-iässä.

Masennus on sitkeä sairaus. 15-39 prosenttia sairastuneista sairastaa sitä vielä vuoden kuluttua taudin alkamisesta. Noin viidennes sairastaa masennusta vielä kahden tai useamman vuoden kuluttua - jolloin sairautta kutsutaan krooniseksi masennukseksi. Huolestuttavinta on se, että masennusta sairastaneilla ihmisillä on taipumus sairastua uudelleen. Uudelleensairastumisen riski on 50 prosenttia - vaikka henkilö olisi parantunut täysin.

  Masennus vaatii veronsa, mutta sen sukulaissairaus - krooninen ahdistuneisuus - yleistyy myös huolestuttavissa määrin. Lasten ja nuorten ahdistuksen keskimääräinen taso on niin korkea, että 1950- luvulla se olisi määritelty sairaudeksi. Ei ole kovin kaukaa haettua olettaa, että muutaman vuosikymmenen kuluttua pidetään normaalina olotilana sitä, että ihminen on onneton, stressaantunut ja ahdistunut - sen sijaan, että hän olisi onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä. 

  Mark Williams & Danny Penman - Tietoinen Läsnäolo, löydä rauha kiireen keskellä

 Siinä vähän purtavaa.. Sitten kun tiedetään myös se, kuinka mielentila vaikuttaa muuhun ruumiiseen ja muiden sairauksien kehittämiseen - voisi todeta, että ei meillä länkkäreilläkään hyvin mene. Suorastaan surullista ja säälittävää sanoisin. Mä en rehellisesti tiedä kumpi säälis kumpaa enemmän - Länkkärit kehitysmaalaisten huonoja oloja, vai ne meitä jos saisivat tietää mitkä valmiudet meillä on tullessamme tähän maailmaan ja silti masentuneisuus on pikkuhiljaa meidän suurin vitsaus. Mä veikkaan et siellä pudisteltais päätä meidän suuntaan säälin kiilto silmissä. 

 Jos mun pitäisi nimetä vain yksi syyllinen tähän idiootti jamaan mihin me ollaan päästetty tää ihmiskunta ja maapallo - olisi se kulutuskulttuuri. Naama pokkana jengille syötetään, että niistä tulee onnellisempia ja parempia jos ne vain omistaa mahdollisemman paljon. Siihen tarvitaan massii, mihin taas tarvitaan työmenestystä luomalla lisää kulutettavaa.. Jotta menestyisi, pitää uhrata aikaa, paljon aikaa, ihmissuhteita ja niitä pieniä hetkiä joilla on oikeasti merkitystä. 

 Eli siis, ole parempi, omista mahdollisimman paljon, massii, kuluta, menesty töissä.. Ja jengi sulattaa sekä nyökyttää. Arvaa kuinka monta pointtia osuu oikeeseen onnellisuus tutkimuksissa? Aivan, nada. Massi kyllä jossain määrin tiettyy poittiin asti, mutta luulen että sekin johtunnee nimenomaa siitä kulutuskulttuurista. Noh, mitäs me sitten uhrataan.. Aikaa, ihmissuhteita ja ne merkitykselliset hetket.. Nyt arvatkaa, et onko ne nimenomaan ne onnellisuuden buustaajat? Khyyyl. Aika nurinkurinen tilanne meillä, eikö? Länkkärikulttuuri puputtaa meille muka faktoja siitä millainen meidän pitäisi olla, mistä meidän pitäisi tykätä, miltä meidän kuuluisi näyttää, mitä meidän pitäisi omistaa.. Ja sitten me vielä eletään siinä illuusiossa, että kaikilla muilla on se kaikki - kiitos sosiaalisen median. Nähdään muilta vain profiilit, ja verrataan sitä koko omaan elämänkertaan ja onnistumiseen.. Illuusio onnellisuudesta on syntynyt - vähemmästäkin ahdistuisi. Nyt ei varmaan enään ihmetytä noi masentuneisuus luvut?

Eli siis kulutuskulttuuri ei ole hyväksi meille. Se ei ole myöskään hyväksi kehitysmaille joilta isot länkkäriyritykset kylmästi pöllii luonnonrikkauksia. Vähiten kulutuskulttuuri on hyväksi maapallollemme ja jokainen varmaan tajuaa että miksi. Mä olen jo paasannut siitä, niin enään en jaksa. Isoin läppähän tässä on se, että valtiothan ovat hätää kärsimässä, jos kulutuskulttuuri vähenee.. Hirrrrrvee järkytys kun Stokkan hullarit eivät päässeetkään tavoitteeseensa tänävuonna. Mainontaa on lisättävä, onnellisuusilluusiota buustattava.. Näätteks työ tän saman oravanpyörän kun mä nään? Eli käytännössä pitäs valita: Tyytyväinen valtio vai paremmin voivat ihmiset sekä maapallo?

 Valtio: Teidän pitää kuluttaa ja menestyä, jotta me voidaan hoitaa teidän sairauksia ja kouluttaa teitä menestymään! 

 Mun päässä pyörii: Kiitsa hei ihanasta ajatuksesta, mutta eikö teitän pitäisi helpoittaa ihmisten terveyden hoitoa lisäämällä opetussuunnitelmaan onnellisuutta (sitä oikeata versiota) ja vaikka alentamalla kunnon ravinnon verotusta, eikä suinkaan lisäämällä hyllyihin GMO paskaa mikä tutkitusti lisää sairastelua?? Ja mitä koulutussuunnitelmaan muutenki tulee, on tutkittu että mieleltään terveet ja onnelliset ihmiset menestyvät muita paremmin, niin elämässä kuin bisneksessäkin.. Onnellisuuden opettaminen jo peruskouluissa todennäköisesti vähentäisi syrjäytymistä ja samalla mahdollisten tulevien sosiaalituilla elävien määrää.. Win Win Valtiolle! Mites sitten valitio tämä suomen alkoholiongelma? Tällähetkellä menettelykeinonanne on erään ison työryhmän elinkeinon vaikeuttaminen, vaikka varmasti hyvin tiedätte, että alkoholistit eivät paljon pennosiaan ravintoloihin tuhlaile. Eikö tässäkin pitäisi panostaa siihen ennaltaehkäisevään seikkaan? Näin maalaisjärjellä voisi kuvitella, että masentuneisuus lisää riippuvuusalttiutta aineisiin, jotka turruttaa aivotoimintaa, esim. alkoholi. Eli tässäkin tapauksessa sen oikean onnellisuuden opettaminen jo peruskoulussa voisi vähentää alkoholismia ehkä muutamaa astetta paremmin kuin ravintoloiden aukioloajat.. Korjatkaa nyt herranjumala joku, jos mä olen ihan hakoteillä? Noniin valtio, mä nyt yritän summaa tän sulle jotenkin jotta menis perille.. Jos kekityttäisiin sen onnellisuus illuusion luomisen sijaan oikean onnellisuuden opettamiseen, ehkä teidän kuluttamisesta tulevat verovarat pienenisivät, mutta myös paljon kulueriä lähtisi.. Plus teillä olisi paremmin voivat ja terveemmät kansalaiset, jos se nyt mitään teille merkkaa? Tää on ehkä pitkällä tähtäimellä mietittyä, mutta niin on meidän pallon tulevaisuuskin, eikö?

 Mä olen myös törmännyt toiseen oravanpyörään tässä vuoden mittaan.. Huomattavasti positiivisempaan sellaiseen. Kaikennäköisten erinlaisten tutkimusten mukaan toisten auttaminen, merkityksellisen työn tekeminen ja oikeat valinnat (esim. kuluttamisessa) lisää huomattavasti henkilökohtaista onnellisuutta (niin kun mun pikku aivot silloin alussa jo päättelikin). JA mitä tasapainoisempia ja onnellisempia ihmiset ovat, sitä enemmän he haluavat auttaa muita.. Jos mun täytyy valita näistä kahdesta oravanpyörästä, niin haluan tämän. Ja tää positiivari uskoo, että se on täysin mahdollista. Mä uskon ihmisten hyvyyteen. Ehkä jengii pitää vähän ohjata parempaan suuntaan ja muistuttaa siitä että me ollaan tultu tänne kokemaan elämän kallisarvoinen lahja ja meidän perus mielentila kuuluisi olla onnellinen.

 Mä olen kahdessa, ihan järkevän oloisessa artikkelissa, törmännyt samaan ennustukseen: tulevaisuuden bisneksessä kovimmat tekijät tulee olemaan onnellisuus, hyväntekeväisyys ja eettisyys.. Ne sanat saa mut uskomaan tähän maailmaan. Ja lämmittää muutenkin kivasti mieltä, koska Our Lifeline Projekti tulee käsittelemään kaikkia noita alueita :)

 Noniin, tulen siis tulevaisuudessa höpöttämään paljonkin onnellisuudesta ja nyt olen mielestäni tarpeeksi hyvin perustellut että miksi. Mä aidosti olen sitä mieltä että peruskoulussa kuuluisi opettaa onnellisuutta yhtenä pääaineena. Lapsista se muutos lähtee ja syvä kunnioitus kaikille, jotka sydän mukana heidän parissa työskentelee. :)

 Ihanaa Kevättä kaikille! Ja ei hätää, mä tuon viimeistään sen auringon mukanani kun tulen takas toukokuun lopussa! :P

-Jepa