Ego vastaa huutaja, huutaja voitti :) Kiitos 2013.

  "Today is the first blank page of a 365 page book. Write a good one"… - Paineita.. Paineita.. :D

 Tedättekö, pää täynnä ajatuksia ja sit kun ne pitäisi kirjottaa muiden ymmärrettäväksi, lyö tyhjää.. Mä yritän saada tän sekamelskan jotenki ulos.

Viime vuoden alussa mä tein itselleni hiljaisen lupauksen. En ikinä kelannut kertovani sitä kenellekkään ku se tuntui vähän hölmöltä. Ja tässä sitä nyt ollaan lörpöttelemässä. Tosin jossain vaiheessa mä tajusin, että mun lupaus oli ehkä nerokkain ja paras lupaus mitä mä olen kenellekkään ikinä tehnyt. Lupasin tutustua itseeni…Jep. En tiennyt että samalla mun maailmankuva mullistuu täysin ja mä löydän joka puolelta taikaa.. Enään muo ei harmita kun ei tullut kirjettä Hogwartsiin :D

 Kaikki alkoi noin puolitoista vuotta sitten kun mulle tuli tunne. Mulle tulee aina välillä joku tunne ja vaikka mä yritän "järjellä" taltuttaa sen, niin se ei mene pois ennen kuin mä toteutan sen.. Nyt oon kyllä oppinut, että paras vaan totella sitä tunnetta, koska aina jälkeenpäin mulle selviää sen tarkoitus vaikka aluksi sitä ei tajuisikaan.. Noh sillonen tunne oli se, että muo alkoi ahdistamaan kaikki mun tavarat. Vähän aikaa mä sitä tunnetta ihmettelin, mutta ei auttanut muuta kuin antaa pois/myydä kaikki. Jopa suurin osa vaatteista.. Ihan jotkut henkilökohtaiset jutut mä kiikutin mummin kellariin ja pari jotain muutakin tavaraa mistä en muka raaskinut luopua.. Nyt en oikeasti enään muista, mitä ne ees oli :D Olo keveni niin paljon ja tiesin, että nyt oli aika kääntää sivua. Viime uuden vuoden vaihteessa tajusin sen tunteen tulevan siitä, että joku mun sisällä huusi. Päätin tutustua huutajaan.

 Elämän opiskelun, filosofisten kirjojen, onnellisuuden tavoittelun, syvällisten keskustelujen ja miettimisen kautta mä olen tutustunut siihen huutajaan. Ja musta on ollut ihana huomata, että mähän tunnen sen jo. Kaikki lapsuuden unelmat ja haaveet ja ajatukset maailmasta on taas kirkkaana mielessä. Ne oli joutunut vähän sivuun mun egoni tieltä, joka on muokkautunut yhteiskunnan asettamista tavoitteista ja paineista. Nyt mä olen tarpeeksi viisas tajuamaan, että mun ego ja minä ollaan kaksi eri asiaa. Ja tunnistan aina tilanteista kumpi puhuttelee. Nyt rehellisesti en usko, että edes haluan luopua mun egosta, mutta olen iloinen että se on nyt tarpeeksi pieni, joten pystyn elämään sen kanssa tasapainossa. 

 Ihanaa oli myös huomata, että se mun huutaja ei ole ollut täysin pimennossa missään vaiheessa ja mä vihdoin tajusin,että aina kun mulle oli tullut se joku tunne, niin se huutaja oli vain korottanut ääntään ja egon oli ollut parasta vain kuunnella. Pienenä mä muistan että mun pahin pelko oli olla samanlainen kuin kaikki muut. Mun lempi leffa oli Kaunotar ja Hirviö koska Belle oli erilainen kuin kaikki muut ja se ei rakastunut siihen komeaan kuoreen ja mätään sisältöön, vaan kuunteli mielummin omaa tunnetta vaikka ulkokuori olikin karski. Noh kumminkin myöhemmässä vaiheessa ego astui kehiin ja luuli että ainut oikea tapa elää, on sopeutua kaavaan. Nyt jopa ego on tajunnut että parempi on vain kuunnella huutajaa.. Varmaan pahin tapa yrittää loukata muo on sanomaalla että mä olen samanlainen kuin kaikki muut. Tosin nyt kai toltakin meni pohja kun paljastin sen teille :) Se on muuten hauska tajuta tälleen kaks seiskana miksi lapsena joku leffa on ollut ultimate lemppari.. Toinen oli Pieni Merenneito ja nyt tajuan et miksi.. Voitte sitten siitä mietii omat johtopäätökset :D

 Mä ymmärrän nykyään mun Egon ja Huutajan ero ja voin nyt vähän listata tähän niitä eroavaisuuksia jos jotain kiinnostaa..

Ego ajattelee että itsearvo perustuu siihen mitä omistaa, ketä tuntee ja mitä muut ajattelee.. Huutaja tajuaa sen perustuvan siihen, että on itselle ja muille rehellinen, tekee sitä mitä oikeasti haluaa ja viettää aikansa niiden kanssa joiden kanssa tuntee yhteyden.. Huutaja tietää myös sen, että muiden mielipiteillä ei ole mitään tekemista oman elämän kanssa. Ego luulee saavuttavansa kauneuden ulkoisilla lisukkeilla. Vaatteilla, meikeillä ja erinnäisillä vippaskonsteilla.. Huutaja tietää mitä tarkoittaa "kauneus tulee sisältä päin". Ego tykkää tuomita muita. Huutaja tajuaa sen olevan vain pahan energian kylvämistä joka tulee bumerangina takas omaan elämään. Ego tykkäis vertailla ja kilpailla.. Huutaja tajuaa, että toiselle tapahtuvat hyvät jutut ei ole itseltä pois ja toiselle tapahtuvat huonot jutut ei tuo itselle mitään lisää. Ego tykkäis olla aina oikeassa, huutaja tajuaa, että väärässä oleminen vain opettaa, mikä ei ole ollenkaa huono juttu. Egon on vaikea antaa anteeksi. Huutaja tietää, että kaunan ja vihan kantaminen on sama, kun pitäis tulipunasta hiiltä kädessä, se ei satuta kuin itseä. Ego tahtoisi omistaa ja olla sidottuna tavaraan, huutaja haluaa olla vapaa.

 Toi listailu vois vielä jatkua, mutta mä uskon teillä olevan jo nyt pieni käsitys siitä mitä tarkoitan. Mä en tarkoita että olis nyt täydellistä tässä kulttuurissa heittäytyä täysin egottomaksi munkiksi.. Mutta mä vahvasti uskon, että monien elämä skidisti kirkastuis jos oppisi erottamaan toisistaan Egon ja Huutajan, sekä pyrkisi vähän tasapainottamaan niitä. Sosiaalinen media on egon temmellyskenttä ja sieltä voi helposti vielä päätellä kuin egot rulaa monien ihmisten elämää..

 Mun itsetutustumisen vuonna 2013 mun huutaja on tietoisesti polkenut alas mun egoa. Siihen on kuulunut ostamisen minimointi. Hyvinvoinnin maximointi. Mä olen oppinut olemaan täysin luonnollisena yhtä itsevarma kuin  "päntäytyneenäkin" Mä olen (ainakin yritänyt) pyydellä anteeksi muutamia mun egon tekemiä virheitä ja mä olen antanut anteeksi kaikille, enkä kanna enään kaunaa kenellekkään mistään. Olen ymmärtänyt että kaikki vastoinkäymiset tulee opettamaan meille jotain ja ainoot virheet mitä me tehään on ne josta me ei opittu mitään. Elämä on yks iso koulu ja onnellisuus tarkoittaa sitä, että sä pärjäät siinä koulussa hyvin. Mä olen oppinut miettimään aika paljon asioita energioiden kautta ja se ei ole mulle enään mikään uskon asia, vaa täysin reaalinen käsite. Yhteiskunnalliset paineet ei merkkaa mulle enään mitään ja mä tiedän, että jos mä teen asiat silleen miltä musta aidosti tuntuu, niin se on oikea reitti mun elämään.. Jos mulla ei olis vielä mun intohimo selvillä (projektini) ni mä luppan että olisin jo tyyliin australiassa tarjoilemassa onnellisena jossain ihanassa rantaravintolassa ja miettimässä mikä on mun elämän kutsumus. :D

Vuosi 2013 kasvatti itsevarman, kauniin, ihanan ja erilaisen nuoren naisen joka on löytänyt lapsuuden taian takasin elämäänsä. Se sai arvoisensa päätöksen kun Nellin kanssa saunottiin ja käytiin pulahtamassa meressä karistamassa pelot ja epävarmuudet pois. Istuttiin laiturilla kuukivet kätösissä ja toljotettiin pimeetä merta. Höpistiin tavoitteista ja unelmista. Mä olen niin kiitollinen että mulla on ainakin yksi yhtä "hihhuli" ystävä kun mä olen. Vuosi vaihtui saunan raikkaana, skumppalaseja kilistellessä ja ilmassa oli taikaa. Vuosi 2014 tuo meille tullessaan isoja muutoksia ja me ollaan niin valmiina!  

 Nyt mä sirryn uuteen vuoteen innokkaana ja vuoden teemakin on jo tiedossa. Voin kertoa sen teille sitten ensi vuonna. Nyt uskallan päästää mun egon tasoihin huutajan kanssa.. Uskon että oon jo tarpeeksi vahva, että osaan hyödyntää siitä niitä parempia pointteja, eikä se pääse jyräämään.. Taidanpa siis varata ajan kampaajalle ja ehkä ripset takas jos oikein pahikseksi heittäydyn.. Nyt mä tiedän, että kauneushommelit ei määrittele muo. Ne on vaan kivana bonarina :D

 Muuten Huutajasta olisin voinut käyttää nimeä Sielu myös.. Mutta tää olis ollut ehkä vähän raskaampi luettava. ;) Huutaja on hyvä.

 Ihanaa uutta Vuotta 2014 kaikille! Yrittäkää kuunnella enemmän sitä Huutajaa.. Sillä on teille niin hyvä suunnitelma.. Ego kyllä kestää pienen koulutuksen ;)

Kuunnelkaa nyt Ashtonii.. Kyl se tietää !