Ego vastaa huutaja, huutaja voitti :) Kiitos 2013.

  "Today is the first blank page of a 365 page book. Write a good one"… - Paineita.. Paineita.. :D

 Tedättekö, pää täynnä ajatuksia ja sit kun ne pitäisi kirjottaa muiden ymmärrettäväksi, lyö tyhjää.. Mä yritän saada tän sekamelskan jotenki ulos.

Viime vuoden alussa mä tein itselleni hiljaisen lupauksen. En ikinä kelannut kertovani sitä kenellekkään ku se tuntui vähän hölmöltä. Ja tässä sitä nyt ollaan lörpöttelemässä. Tosin jossain vaiheessa mä tajusin, että mun lupaus oli ehkä nerokkain ja paras lupaus mitä mä olen kenellekkään ikinä tehnyt. Lupasin tutustua itseeni…Jep. En tiennyt että samalla mun maailmankuva mullistuu täysin ja mä löydän joka puolelta taikaa.. Enään muo ei harmita kun ei tullut kirjettä Hogwartsiin :D

 Kaikki alkoi noin puolitoista vuotta sitten kun mulle tuli tunne. Mulle tulee aina välillä joku tunne ja vaikka mä yritän "järjellä" taltuttaa sen, niin se ei mene pois ennen kuin mä toteutan sen.. Nyt oon kyllä oppinut, että paras vaan totella sitä tunnetta, koska aina jälkeenpäin mulle selviää sen tarkoitus vaikka aluksi sitä ei tajuisikaan.. Noh sillonen tunne oli se, että muo alkoi ahdistamaan kaikki mun tavarat. Vähän aikaa mä sitä tunnetta ihmettelin, mutta ei auttanut muuta kuin antaa pois/myydä kaikki. Jopa suurin osa vaatteista.. Ihan jotkut henkilökohtaiset jutut mä kiikutin mummin kellariin ja pari jotain muutakin tavaraa mistä en muka raaskinut luopua.. Nyt en oikeasti enään muista, mitä ne ees oli :D Olo keveni niin paljon ja tiesin, että nyt oli aika kääntää sivua. Viime uuden vuoden vaihteessa tajusin sen tunteen tulevan siitä, että joku mun sisällä huusi. Päätin tutustua huutajaan.

 Elämän opiskelun, filosofisten kirjojen, onnellisuuden tavoittelun, syvällisten keskustelujen ja miettimisen kautta mä olen tutustunut siihen huutajaan. Ja musta on ollut ihana huomata, että mähän tunnen sen jo. Kaikki lapsuuden unelmat ja haaveet ja ajatukset maailmasta on taas kirkkaana mielessä. Ne oli joutunut vähän sivuun mun egoni tieltä, joka on muokkautunut yhteiskunnan asettamista tavoitteista ja paineista. Nyt mä olen tarpeeksi viisas tajuamaan, että mun ego ja minä ollaan kaksi eri asiaa. Ja tunnistan aina tilanteista kumpi puhuttelee. Nyt rehellisesti en usko, että edes haluan luopua mun egosta, mutta olen iloinen että se on nyt tarpeeksi pieni, joten pystyn elämään sen kanssa tasapainossa. 

 Ihanaa oli myös huomata, että se mun huutaja ei ole ollut täysin pimennossa missään vaiheessa ja mä vihdoin tajusin,että aina kun mulle oli tullut se joku tunne, niin se huutaja oli vain korottanut ääntään ja egon oli ollut parasta vain kuunnella. Pienenä mä muistan että mun pahin pelko oli olla samanlainen kuin kaikki muut. Mun lempi leffa oli Kaunotar ja Hirviö koska Belle oli erilainen kuin kaikki muut ja se ei rakastunut siihen komeaan kuoreen ja mätään sisältöön, vaan kuunteli mielummin omaa tunnetta vaikka ulkokuori olikin karski. Noh kumminkin myöhemmässä vaiheessa ego astui kehiin ja luuli että ainut oikea tapa elää, on sopeutua kaavaan. Nyt jopa ego on tajunnut että parempi on vain kuunnella huutajaa.. Varmaan pahin tapa yrittää loukata muo on sanomaalla että mä olen samanlainen kuin kaikki muut. Tosin nyt kai toltakin meni pohja kun paljastin sen teille :) Se on muuten hauska tajuta tälleen kaks seiskana miksi lapsena joku leffa on ollut ultimate lemppari.. Toinen oli Pieni Merenneito ja nyt tajuan et miksi.. Voitte sitten siitä mietii omat johtopäätökset :D

 Mä ymmärrän nykyään mun Egon ja Huutajan ero ja voin nyt vähän listata tähän niitä eroavaisuuksia jos jotain kiinnostaa..

Ego ajattelee että itsearvo perustuu siihen mitä omistaa, ketä tuntee ja mitä muut ajattelee.. Huutaja tajuaa sen perustuvan siihen, että on itselle ja muille rehellinen, tekee sitä mitä oikeasti haluaa ja viettää aikansa niiden kanssa joiden kanssa tuntee yhteyden.. Huutaja tietää myös sen, että muiden mielipiteillä ei ole mitään tekemista oman elämän kanssa. Ego luulee saavuttavansa kauneuden ulkoisilla lisukkeilla. Vaatteilla, meikeillä ja erinnäisillä vippaskonsteilla.. Huutaja tietää mitä tarkoittaa "kauneus tulee sisältä päin". Ego tykkää tuomita muita. Huutaja tajuaa sen olevan vain pahan energian kylvämistä joka tulee bumerangina takas omaan elämään. Ego tykkäis vertailla ja kilpailla.. Huutaja tajuaa, että toiselle tapahtuvat hyvät jutut ei ole itseltä pois ja toiselle tapahtuvat huonot jutut ei tuo itselle mitään lisää. Ego tykkäis olla aina oikeassa, huutaja tajuaa, että väärässä oleminen vain opettaa, mikä ei ole ollenkaa huono juttu. Egon on vaikea antaa anteeksi. Huutaja tietää, että kaunan ja vihan kantaminen on sama, kun pitäis tulipunasta hiiltä kädessä, se ei satuta kuin itseä. Ego tahtoisi omistaa ja olla sidottuna tavaraan, huutaja haluaa olla vapaa.

 Toi listailu vois vielä jatkua, mutta mä uskon teillä olevan jo nyt pieni käsitys siitä mitä tarkoitan. Mä en tarkoita että olis nyt täydellistä tässä kulttuurissa heittäytyä täysin egottomaksi munkiksi.. Mutta mä vahvasti uskon, että monien elämä skidisti kirkastuis jos oppisi erottamaan toisistaan Egon ja Huutajan, sekä pyrkisi vähän tasapainottamaan niitä. Sosiaalinen media on egon temmellyskenttä ja sieltä voi helposti vielä päätellä kuin egot rulaa monien ihmisten elämää..

 Mun itsetutustumisen vuonna 2013 mun huutaja on tietoisesti polkenut alas mun egoa. Siihen on kuulunut ostamisen minimointi. Hyvinvoinnin maximointi. Mä olen oppinut olemaan täysin luonnollisena yhtä itsevarma kuin  "päntäytyneenäkin" Mä olen (ainakin yritänyt) pyydellä anteeksi muutamia mun egon tekemiä virheitä ja mä olen antanut anteeksi kaikille, enkä kanna enään kaunaa kenellekkään mistään. Olen ymmärtänyt että kaikki vastoinkäymiset tulee opettamaan meille jotain ja ainoot virheet mitä me tehään on ne josta me ei opittu mitään. Elämä on yks iso koulu ja onnellisuus tarkoittaa sitä, että sä pärjäät siinä koulussa hyvin. Mä olen oppinut miettimään aika paljon asioita energioiden kautta ja se ei ole mulle enään mikään uskon asia, vaa täysin reaalinen käsite. Yhteiskunnalliset paineet ei merkkaa mulle enään mitään ja mä tiedän, että jos mä teen asiat silleen miltä musta aidosti tuntuu, niin se on oikea reitti mun elämään.. Jos mulla ei olis vielä mun intohimo selvillä (projektini) ni mä luppan että olisin jo tyyliin australiassa tarjoilemassa onnellisena jossain ihanassa rantaravintolassa ja miettimässä mikä on mun elämän kutsumus. :D

Vuosi 2013 kasvatti itsevarman, kauniin, ihanan ja erilaisen nuoren naisen joka on löytänyt lapsuuden taian takasin elämäänsä. Se sai arvoisensa päätöksen kun Nellin kanssa saunottiin ja käytiin pulahtamassa meressä karistamassa pelot ja epävarmuudet pois. Istuttiin laiturilla kuukivet kätösissä ja toljotettiin pimeetä merta. Höpistiin tavoitteista ja unelmista. Mä olen niin kiitollinen että mulla on ainakin yksi yhtä "hihhuli" ystävä kun mä olen. Vuosi vaihtui saunan raikkaana, skumppalaseja kilistellessä ja ilmassa oli taikaa. Vuosi 2014 tuo meille tullessaan isoja muutoksia ja me ollaan niin valmiina!  

 Nyt mä sirryn uuteen vuoteen innokkaana ja vuoden teemakin on jo tiedossa. Voin kertoa sen teille sitten ensi vuonna. Nyt uskallan päästää mun egon tasoihin huutajan kanssa.. Uskon että oon jo tarpeeksi vahva, että osaan hyödyntää siitä niitä parempia pointteja, eikä se pääse jyräämään.. Taidanpa siis varata ajan kampaajalle ja ehkä ripset takas jos oikein pahikseksi heittäydyn.. Nyt mä tiedän, että kauneushommelit ei määrittele muo. Ne on vaan kivana bonarina :D

 Muuten Huutajasta olisin voinut käyttää nimeä Sielu myös.. Mutta tää olis ollut ehkä vähän raskaampi luettava. ;) Huutaja on hyvä.

 Ihanaa uutta Vuotta 2014 kaikille! Yrittäkää kuunnella enemmän sitä Huutajaa.. Sillä on teille niin hyvä suunnitelma.. Ego kyllä kestää pienen koulutuksen ;)

Kuunnelkaa nyt Ashtonii.. Kyl se tietää !

Rohkealle Anonyymille vastaus

Mä sain mun edelliseen tekstiin Anonyymin kommentin joka meni näin: 

"Tuli väistämättä mieleen, että ehkä sun elämä vois olla vielä piirun verran parempaa, jos sen sijaan että "Muo ei ainakaa vois vähempää kiinnostaa muiden elämä", alkaisit kiinnostumaan myös muista kuin itsestäsi. Äkkiseltään tuntuisi, että voisit sillä saada aikaan myös muille parempaa fiilistä elämään, mikä puolestaan voisi tuoda uudenlaista sisältöä myös omaan elämääsi."

Vastaukseni: 

 Moi sinä rohkea Anonyymi, Kiitos että kirjoitit. :) Halusin vastata tälleen uudessa tekstissä, koska sulla on ihan hyvä pointti. Sä olet aivan oikeassa siinä, että muiden fiiliksen kohottaminen tuo uutta ihanaa sisältöä omaan elämään.

 Mutta epäilen että muiden vakoileminen netissä ja niiden ongelmiin ilman kysymättä puuttuminen ei tuo minkään näköistä sisältöä ja sitä tarkoitin kun minnuu ei voisi vähempää kiinnostaa muiden elämä. Muo kyllä kiinnostaa mun läheisteni elämä, mutta sen olen oppinut että jopa heidän elämäänsä en pysty millään tavalla vaikuttamaan, elleivät he itse sitä pyydä tai halua. Muiden asioihin puuttuminen ei enään kuulu tapoihini ja suosittelen sitä lämpimästi muillekkin. Yleensä se kääntyy turhaan pätemiseen ja oman "viisauden" pönkittämiseen mikä on taas yksi tapa viedä muilta energiaa, eikä antaa sitä heille lisää (tän mä voin selittää paremmin sitten kun pääsen taas avautumaan noista energioista)

 Eniveis, hyvin usein mulle kyllä tullaan kertomaan kaikkia henkilökohtaisia asioita. Joskus jopa sellaset ihmiset ketä en vielä silloin hyvin edes tunne.. Näin on ollut aina. Monelle ihmiselle mä en ole ainoastaan ripsentekijä, vaan se tyyppi kenelle saa joka kolmas viikko taas avautua kaikki omat jutut. En tiedä miks. Mulle on ilmeisesti helppo puhua, mä olen hyvä kuuntelemaan ja yleensä multa saa aika suoran kommentoinninkin. Ehkä siks. Ja muo kyllä kiinnostaa ne asiat ja aina mä olen otettu siitä, että jengi antaa mulle luottamuksensa. Sitäpaitsi mä olen oppinut sitä kautta paljon asioita. Ja homma toimii myös toiseen suuntaan.. Jos mulla on joku kriisi meneillään, niin ei ole kauan, koska saan avautuu sen niin monelle :D Puhumallahan ne kaikki jutut helpottuu, ja siks se on hyvin tärkeää että lähellä on niitä ihmisiä kenen kanssa voi jutella. Tai jos ei ole niin sitten on ammatti tyyppejä siihen, tai sitten voi vaikka tulla ottamaan mulle ripset :P

 Noh sitten on tämä mun blogi, mä pyrin kirjoittamaan tänne melkeimpä vain silloin, kun mulla on jotain tärkeämpää sanottavaa. Jotain mitä toivoisin muidenkin ymmärtävän. Voin tehdä sen ainoastaan oman elämäni kautta, jos haluan tehdä sen aidosti. Enkä voi kuin vain toivoa, että jengi tajuu ne pointit sieltä rivien välistä. Jopa " muo ei voisi vähempää kiinnostaa muiden elämä"- kommentilla pyrin saamaan lukijassa ärsyyntyneen fiiliksen ja sen ajattelemaan "no vittu ei muokaan kiinnosta muiden elämä" -Mikä taas toivottavasti johtais siihen että se alkais kiinnittää enemmän huomiota omaan elämäänsä. 

  Ai mistä mä päättelen että jengii kiinnostaa muiden elämä? No siitä että Seiska lehti on suomen luetuin lehti ja varmaan sadalla Life Style bloggarilla on aivan helvetisti lukioita.

 No eniveis, mä toivon että ne jotka lukevat mun blogia yrittävät mielummin ymmärtää mitä mä yritän sanoa, kuin vain sana tarkasti ottaa nokkiinsa jostain mun lauseesta. Mä viestin vahvasti siitä että mä pidän itseäni oman elämäni tärkeimpänä tyyppinä ja haluan keskittyy mun omaan elmääni. Mutta se täytyy huomioida, että mun läheiset ihmiset on mun elämä. Tällä mä toivon että muutkin alkaisi pitämään itseään oman elämänsä sankarina. Uskon että on vaikea vaikuttaa positiivisesti sun ympärillä olevien ihmisten elämään, jos et osaa pitää itsestäsi huolta ensisijaisesti. Blogin kautta mä pyrin viestittää mun hiffaamia asioita muillekkin ja mikä parasta, vain ne lukee joita kiinnostaa! Mun ei tarvitse tyrkyttää mitään elämänviisauksia kenellekkään.

 Ja joka kerta kun joku sanoo mulle että mun blogia on kiva lukea, mä tuun niin iloiseksi! Ja muutama on sanonut että mun kirjoitus sai ajatelemaan! Siinä se, tehtävä suoritettu, jos mä saan edes yhden ihmisen ajattelemaan pointteja, mitkä on mun mielestä tärkeitä, niin blogi on lunastanut tarkoituksensa! Ja se, hyvä anonyymi, kyllä tuo mun elämään uutta sisältöä, kiitos vain huolenpidostasi.

 No sit mites se, että mä olen viimisen vuoden aikana uhrannut aika pirun monta tuntia miettimiseen, miten tästä rakkaasta pallostamme saataisiin vähän parempi paikka elää. (huom. tässäkohtaa mielestäni ajattelen myös muitakin kuin itseäni) No mihin ratkaisuun olen päätynyt? Mielestäni siihen vaikuttaa kolme päätekijää: Järjestöt jotka auttaa siellä missä apua tarvitaan, yritykset jotka tekevät eettisiä ja luontoystävällisiä valintoja ja sitten tärkeimpänä ihmiset jotka tukevat edellä mainittuja. On myös mietitty sitä että onnellisemmat ihmiset saavat enemmän hyviä asioita tapahtumaan ja mikä olis parempaa kuin maapallo täynnä onnellisia ihmisiä. Mä jo nyt tiedän että tämä tulee olemaan mun koko elämän mittanen projekti ja mä olen hyvin onnellinen asian suhteen, koska mikä parempaa kuin se, että saa kannettuu oman kortensa kekoon parantaakseen muidenkin elämää.. Ja tähän ajatteluun tuskin kykenisin, ellen olisi ekana keskittynyt vain ja ainoastaan itseeni.

Mä olen 27 vuotias ja olen vasta viimisen vuoden aikana oppinut olemaan enemmä itsekkäämpi. Ja voin hyvällä omatunnolla suositella muillekkin. Mutta vain ja ainoastaan jos tajuu sen, että kaikki teot ja ajatukset mitä sä viljelet, tulee takaisin sulle ehkä jopa vielä vahvempina. Joku fiksu mulle joskus tokas "Hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita" ja hyvä lukija, vaikka sä luit ton lauseen internetistä, suosittelen lämpimästi sisäistämään sen niin hyvin kuin mahdollista. 

 Joten nyt kysymys kuuluu hyvä Anonyymi, oletko vielä todella sitä mieltä että mun elämään ei tule uudenlaista sisältöä muiden jeesimisestä? Pitäisköhän mun vielä tunkea nokkani johonkin toisen asiaan?

 Mä uskon vahvasti että mun elämän sisältö on just hyvä näin :)

 Mä haluan kiittää sinua "rohkea" Anonyymi, että sit aikaan tämän kirjoituksen. Keskustelua on aina ihan hyvä käydä. Arvostaisinkin sitä toki, jos uskaltaisit käydä sitä omalla naamallasi. Niin kun minä käyn. Mun elämän ohje kaikille Anonyymeille; se mitä et uskalla omana itsenäsi sanoa, kannattaa varmaankin jättää sanomatta. (poikkeus taitaa mennä siinä jos tarvitsee neuvoa johonkin henkilökohtaiseen asiaan.. huom henkilökohtainen)

ystävällisin terveisin Jepa

Rakas julkinen päiväkirja 11.10.2013

  Tää on hauskaa. Mä en siis ole mikään päiväkirjan kirjoittelija luonne, mut mä kyl tykkään lukee mun omia tekstejä täällä. Ja näköjään tykkää hirvee läjä jengii myös. Varsinkin jos mun otsikkona on joku henkilökohtaisiin asioihin viittaava. Mä en ymmärrä.. :D Muo ei ainakaa vois vähempää kiinnostaa muiden elämä. Siks mä jotenki automaattisesti ajattelen et ei muitakaan kiinnosta mun elämä.  Tähän väliin olis varmaan sopivan vaatimatonta tokaista, että se mun elämä ei oo mitään ihmeellistä.. Mutta sehän olisi valehtelua. Mä oon ollut aina vähän sellanen tyyppi, että mulle sattuu ja tapahtuu.. Ei mitään pahoja asioita, mutta kumminkin. Mä löydän aina itteni aina mitä ihmeellisimmistä tilanteista ja mä tykkään siitä, niistä saa aina hyvän tarinan. Mikä tahansa tilanne on hyvä, kunhan se on hyvä tarinana. Joko se tarina on hieno hetki mitä sä haluat muistella sitten kiikkustuolissa, todella hauska läppä (vaatii kyvyn nauraa täysii itelleen) tai sitten se on hyvä opetustarina sun elämän janalla. Kaikki yhtä tärkeitä sun matkassa. Mä olen välillä pahoillani jengin puolesta kun ne ei osaa ettii niiden vastoinkäymisten opetuksia ja tarkoituksia, vaan keskityy ainoastaan valittamiseen. Asioilla kun on tapana toistaa itseään niin kauan kunnes läksy on opittu. 

 Mun ystävä lähetti mulle yks kerta sellasen kuvaviestin missä luki: If Hollywood made your life into a movie, would you even go see it?… If not, then it's time to rewrite the script.

  Mun elämässä on kyllä tullut tilanne, milloin tajusin että käsikirjoitusta täytynnee muokkaa hieman. Ei kokonaan muttamaan tietenkään, mä tarviin mun leffaan mun menneisyyden, sen takia mä oon se tyyppi mikä mä olen nyt. Takana on iso läjä opetustarinoita. Mä oon kyl skidisti ylpeä, että tajusin ton sanoman ennen kuin Juulia lähetti sen viestin :) Ja mä nyt kyllä voin rinta rottingilla sanoa, että todellakin menisin kattomaan mun leffan. Jatko on jo käsikirjoitettu, ainakin osin :)

 No eniveis mä oon aina välillä miettinyt että mistä tää mun tapahtumarikas elämä johtuu.. Päälimmäiset syyt taitaa olla: Positiivinen elämänasenne (vetää paljon kivoja ihmisiä puoleensa ja ärsyttää sopivasti katkerii ja omaan elämäänsä kyllästyneitä) Sisäinen halu seikkailuihin (Pyrin mahdollisimman usein sanomaan kyllä kiitos uusille kokemuksille ja tuttavuuksille) Sponttaanisuus ( Jossain vaiheessa päätin antaa ohjat elämän käsiin, hyvin harvoin suunnittelen mitään) ja ehkä sit se luotto siihen, että kaikki aina järjestyy parhaiten päin… Opetustarinat ehkä johtuu seuraavista luonteenpiirteistä: Impulsiivisuus (tee eka, sitten ajattele :D) Jääräpäisyys (pistän mun horoskoopin piikkiin; härkä) Malttamattomuus (kaikki nyt heti tai ei ollenkaan) jaaa ehkä Suorasanaisuus ( se on joko aidosti tai ei ollenkaan).. Nii, ei väldesti mitään hirveen pahoja, mut kelatkaa noi kaikki yhdessä :D Mut hei, ei kukaan oo täydellinen.. Ja sitäpaitsi mä työstän noita.. Malttamattomuus on jo semi hallinnassa, jääräpäisyyden tiedostan ja osaan soveltaa sitä :D Suorasanaisuudesta en ehkä haluu ees luopuu, mutta oon oppinut miettimään kuka ansaitsee sen ja Impulsiivisuus kävelee aika käsikynkkää intuiition kanssa, niin en oikein tiedä mitä siitä ajatella. Ehkä kyl pidän senki. :D

 Mun pari aikasempaa päivitystä on ollu jotain wannabe äiti teresa päivityksiä ja saarnaaminen kumminkaan ei ole tän blogin tarkoitus. Mä rupesin miettimään että mikä se tarkoitus nyt sit on, enkä keksinyt :D Päätin rajata kategorian siihen mitä mä itse haluan lukea jälkeenpäin. Ma tiedän että tän tarkoitus selvii sitten myöhemmin. (Huomaa maltillisuus :D)

 Nyt on taas aika summata viime aikojen tapahtumia:

Ensinnäki mulla on takana yks siisteimmistä kesistä ikinä!! Mä en osaa sitä selitellä sen kummemmin, mutta voin kertoa salaisen reseptin. Tein arjesta juhlaa, annoin aikaani vain tärkeimmille ja keskityin hetkeen. Samalla mun projekti meni omalla painolla eteenpäin ihan niinku ennustaja täti lupasi vuoden alussa (pitäkää vaan hörhönä - ei kiinnosta :D) Mä löysin itelleni paljon uusia mielenkinnon kohteita, tapasin siistejä tyyppejä, luin, opiskelin, ja hengasin itteni kanssa. Reseptin perään loraus viiniä, ni Vola! Aevan mahtavaa..

 Noni, puretaas vähän tota.

Keskittyminen hetkeen: Mä kesän alussa kelasin että voinko mä elää onnellisena tän kesän ilman räpsimättä kuvia ja päivittämättä mun tekemisiä. Saanko mä niistä yhtä paljon irti ilman että saan kerrottuun niistä muillekkin. Kännykän käytöstä on tullut paljon esiin keskusteluja, ja tuntuu et jengi elää tilanteessa kuin tilanteessa ainakin osin siellä bitimaailmassa. Mä en yleensä jaksa komppaa muiden kirjoituksia, vaan haluan kokeilla itse käytännössä. Niinpä mä testasin. Nyt otetaa huomioon, että itsehän löysin toista kymmentä tuhatta kuvaa koneeltani tossa joku hetki sitten. Ja ei, en harrasta valokuvausta. Vielä ainakaan. Nyt vain yritin olla mahdollisimman paljon läsnä keskityin muistamaan sen hetken, enkä sitä kuvanotto hetkeä. Oon tajunnut että tää lärvi ei tästä mihinkään muutu vaikka kuinka kuvais. No sainko mä enemmän irti? Uskon vahvasti niin. Täytyy kyllä myöntää, että olen kiitollinen kavereille jotka napsi jostain momenteista muutaman muiston ja kyllä itekkin ihan pari. Mutta tajuutte pointtini? Tulevaisuudessa en tiedä miten mun päivittelyt tulee etenemään, enkä todellakaan vaivaa päätäni sen miettimisellä. Mutta mä todellakin tiedän, että on paljon tärkeämpää luoda niitä hyviä hetkiä mun itteni takia, eikä niiden kuvien takia. Sitäpaitsi nyt mun muistoissa vuonna 2013 kesällä mä näytin helvetin hyvältä ja onnelliselta. :D

 Projektin eteneminen: Tiedäte kun päättää vaan jotain oikein vahvasti, silleen koko sydämmellä, niin hommat vaan alkaa menee oikeaan suuntaan omalla painollaan. San Franissa olessani ku asuin sen yhen juristin luona ja juteltiin tästä mun hommasta, niin se sanoi mulle about näin: Mä en muuta osaa sulle neuvoa kuin että sillon kun sulla on vahva visio, niin keskustele siitä mahdollisimman monen kanssa, koko ajan. Kukaan ei pysty tekemään sitä niinkuin sinä, mutta sä tarvitset niiden ihmisten neuvot ja ajatukset, jotka sun tielle osuu. Ja muista kuunnella niitä, sekä soveltaa… Ja niin mä olen tehnyt. Haha kaikkien kohalla ketä mä tapaan, niin mietin että mitä sen tyypin on tarkoitus mulle opettaa :D Yleensä opetus tulee kumminki rivien välistä, pitää vain osata soveltaa. Voi luoja, kuinka paljon mä luulin tietäväni vuosi sitten ja kuinka vähän mä oikeesti tiesin. Kuinka vääriin asioihin mä keskityin :D

 Projekti on muuttunut, luonnollisesti. Tai siis vois sanoa että kehittynyt. Monen mutkan ja neuvon jälkeen palasia on loksahdellut kohilleen ja loksahtelee koko ajan. Nyt mä en ole enään yksin tässä. Oon löytänyt paremman avun mitä edes uskalsin toivoa. Se ennustaja mamma puhui aika paljon mun projektista enkä jaksa siitä sen enempää avautua muuta ku et yks lause siltä mulla on koko ajan päässä; it's gonna get there and it will be better than you know. It's gonna be one magical ride for you. - Mä jo tapahtuneiden asioiden perusteella uskon sitä mammaa.

Luin ja opiskelin: Muo on jo aika pitkään kiinnostanut käsite onnellisuus ja niin näköjään kiinnostaa todella monta muutakin tyyppiä. Aiheesta on meinaan tehty aikas pirun monta tutkimusta. Niin pitkien kuin lyhkäisten aikavälien. Niin psykologisessa mielessä kuin fyysisessäkin. Tiede on tutkinut ja näyttää siltä että sitä on tutkinut itse kukin taho. Blogeissa kirjotetaan koko ajan onnellisuudesta ja kompataan pääosin The Seceret -kirjaa ja kaikkia sen sukulaisia. Työn mielekkyyteen ja vapaa-ajan korostamiseen törmää melkein joka päivä jossain kirjoituksessa. Ted-talkeissa löytyy lähemmäs 50 eri puhetta onnellisuuden tavoittelusta. 2010-luvun jengi on heränny käsitteeseen onnellisuus. Kuin kingiä! Paremman maapallon avaintekijänä on kumminkin onnellisemmat ihmisjoukot. 

  Eli siis materiaalia löytyy ja minähän opiskelen. Onnellisuus on iso osa Lifeline projektia joten mun on vähän niinku "täytyny" imeä tietoa siitä :D Voin sen sanoa, että onpahan muuten siistein aihe mitä mä olen ikinä opiskellut ja aidosti ihmettelen miksi aiheesta ei ole kurssia peruskoulussa? Sehän on kumminkin koko ihmis olemuksen perus tarkoitus, eikö?

Noh tän kirjoituksen tarkoitus ei ole paasata siitä sen enempää. Se saa ihan oman kirjoituksen joskus hamassa tulevaisuudessa ja voin jakaa mun havainnot aiheesta. Sitä odotellessa kaikki kiinnostuneet pistää googlen hakukenttään sanan Happiness ni alkaa löytyy ;).Englanniks löytyy paljon mielenkiintoisempia.

 Voin kumminkin nyt nopeesti summata pari (mun uskomuksen mukaan) pääpointtia: Onnellisuus ei todellakaan ole missään määrin päämäärä, vaan täysin ainoastaan tapa elää. Se on helpommin sanottu kuin tehty. Ihmisen mieli on hyvin vaikeaselkoinen käsite johon vaikuttaa niin monet eri tekijät. Mutta jos haluat olla aidosti onnellinen, aloita mielen kouluttaminen. Pitkä ja vaikea homma mutta olet sen arvoinen. Onko mun mieli koulutettu? Ei todellakaan, sairas jääräpää :D Mut hiljaa hyvä tulee..

 Onneksi on iso läjä valmiita pointteja mihin kannattaa keskittyä, jos tavoittelee onnellisuutta. Havaintojeni mukaan kolme päätekijää ovat:

1) Keskittyminen hyviin hetikiin sun elämässä. Paino sanalla k-e-s-k-i-t-t-y-ä. Luuletteko että sanonta "aika kuultaa muistot" on ihan tuulesta temmattu. Jopa sun muisti pyrkii keskittymään niihin elämän hienouksiin.. Sitäpaitsi mitä enemmän niihin keskittyy sitä enemmän niitä löytää omasta elämästä. Vink vink

2) Tavoitteiden asettaminen ja niiden saavuttaminen tulee esiin pääsääntöisesti kaikissa onnellisuutta koskevissa kirjoituksissa. Eteen on tullut monia, monia  tarinoita joissa ihmiset ovat puhjenneet kukkaan löydettyään itselleen tavoitteen. Meille ehkä hyvänä esimerkkinä voi toimia tää looking like a ladyboy-buumi. Ihan normi naikkoset saa yks kaks joka tuutista ravinto ja kuntoilu -tietoa siitä, kuinka kasvattaa habaa ja yks kaks BUM nekin haluaa olla siellä lavalla pullistelemassa. Sen jälkeen jokainen menee omaan blogiin kirjoittaa kuinka onnellisia ne on saavutuksestaan ja ei kuin uutta tavoitetta kehiin ens vuodelle. En tuomitse *kädet ilmassa* mut ihmettelen vaan että missä on jengin mielikuvitus..

3) Toisten auttaminen. Mä en usko et kukaan kieltää sitä hyvän olon tunnetta mikä on tullu joskus, jos on voinut omalla pienellä jeesillä auttaa jotain toista sen esteissä. Nyt jos siihen hetkeen ei ole keskittynyt niin ei ole osannut kunnolla rekisteröidä sitä hyvän olon tunnetta. Mutta siis monet tutkimukset osoittaa että pienet teot toisten eteen lisää tekijän onnellisuuden tunnetta. Joten ole siis itsekäs paskiainen ja tarjoo huomenna kaverille kahvit ;)

(Ja ei, tässä esimerkissä mulla ei oo mun projektin lehmä ojassa, vaan oikeesti tää nousee esiin melkein joka puolella)

Täs esim on hauska Ted -talk siitä:  How to buy happiness

Tähän väliin mun on nyt sitte pakko sanoo et en pidä itseäni yhtään minään asiantuntijana ja puhun vain oppimani ja omien ajatusteni kautta. Myöskin haluaisin jälleen kerran muistuttaa että ei kannata uskoa kaikkea mitä internetistä löydät, vain kehottaisin jokaista itse miettimään. 

 Äh vähän mä olisin voinu jauhaa viel kaikesta, mut säälin jo nyt teitä ku tää on niin pitkä. Yks läppä mun on kumminki pakko jakaa :D

No ku ajatellaan sitä paljon puhutua vetovoiman lakia (jos et oo vielä törmännyt kyseiseen sanaan niin taas kattele googlest) Mun elämässä se on aina toiminut. Jopa niin hyvin, että mun välillä tekee mieli kattoo taivaalle ja huutaa et "Really??? ooksä vittu tosissas??" En siis ehkä oo tiedostanut sitä enkä siis osannut käyttää sitä oikein. Enkä välillä veläkään osaa :D Mut joo.. Mites tää. Kun mä olin pieni ni mun mummolassa oli sellanen Maailman vahvin Nalle- kirjanen.. Ja se oli mun ultimate lemppari. Mä aina kuvittelin että Minä ja Maailman vahvin Nalle oltais kavereita ja keksittiin aina kaikkee touhuumista. Noh, mä olin viimeviikonloppuna kattomassa mun kaverin Nallen kiipeilykisoja, kun ne kerrankin oli suomessa. Nalle on yks mailman parhaimpii (tai mä oon kyl aika varma et paras) kiipeilijöitä. Ja tietenkin se voitti ne muut ihan helposti :) Iltasanomat sitten kirjoitti sen voitosta, voitte käydä yytsii sen tuosta …..Kiinnittäisin kumminkin huomiota siihen ihan viimeiseen kuvatekstiin.. "Maailman vahvin Nalle" Boom! Mulla on siis kaverina Maailman vahvin Nalle :D 

Ihanaa päivän jatkoa kaikille <3

 Ja jos te kelaatte et yeah right "tapahtumarikas elämä".. Niin luuletteko että mä haluun jakaa kaikkea :D Muut saa luvan väritellä, meitsi sensuroi.. 

-Jepa

Rethink your life.

Pieni ajatuspläjäys päiväänne, olkee hyvä.

Ihanaa syksyy pulliaiset

-Jenni

Kaveri heiiii, ÄLÄ OLE LAMMAS

    Heh, mun piti olla nyt tänäviikonloppuna festareilla riehumassa. Perjantai aamuna herätessä muo ei vaa huvitanut lähteä. Mulla tuli sellanen fiilis et nyt on vaan ehkä vähän tärkeämpiä asioita mielessä. Tää kirjoitus pyöri päässä ja kokemuksesta tiedän, et se ei lähe pois ennen kuin alan naputtaa. Sit mun mummin synttäreitä juhlitaan sunnuntaina, joten halusin olla siellä freshinä. Plus paljon puuhattavaa ens viikolla, joten viikonlopun energian kerääminen tuntui paremmalta vaihtoehdolta ku sunnuntain kaamo darra, plus parin päivän palautuminen. Nyt lauantai iltapäivänokosilta heränneenä mä olen sata varma et tein oikean ratkaisun kerrankin. 

( kuten huomaa, aloin kirjoittaa tätä jo pari viikkoo sitten ku jätin summer upit väliin :D)

 Eniveis, mä uskon että tää on ehkä tärkein kirjoitus mitä mä olen vielä mun blogi historiassa kirjoittanut. Joten ole kiltti ja lue loppuun.

 Puhutaanpa maailman muuttamisesta…

  Aijoo tää on nyt se hetki millon sä vaihdat sivua, jos suo ei vois vittuakaan kiinnostaa muu kuin oma napa ja ei mitään väliä mitä tulevilla sukupolvilla on edessä.. Noin, me muut jatketaan.. Tai siis ei tarvii kyllä olla mikään ruudin keksiä tajutakseen, että niin monet asiat on päin helvettiä tällä planeetalla, eli himas, eli ainoos paikas missä me voidaan elää…..

-Luonnonvarat on ihan just loppu

-Ilmaston lämpenemisen tilanteesta en tiedä muuta ku et kuses ollaan jo. 

-Joissain maissa luullaan et tyttölapsien arvo on mitätön ja jos ne säästetään ni niiden paneminen on ok ennen ku niiden maitohampaat tippuu..

-Tasa-arvosta joudutaan vieläkin vääntää kättä jopa "hyvinvointivaltioissa"

-Suomessa "maailman parhaassa maassa" just sallittiin oikein huomattavalla enemmistö äänillä eläinten kiduttaminen turkistarhoissa jonku helvetin aitojen turkkien takii, jotta statuslehmät pääsis lesoo.. Virallinen syy tais olla "tärkeä vientituote". - Voi kyynel.. Mutta kun se on väärin….!?!

-Jasper Pääkkönen joutuu pitää meteliä uhanalaisten kalalajien puolustamiseksi, vaikka koko homman pitäisi olla itsestäänselvyys..

  Lista vois jatkua vaikka kuinka pitkälle, mutta luotan teidän aivotoimintaan niin ajatelkaa ite.

(Ja te "mut hei onhan meillä täällä suomessa ihan hyvin kaikki perus asiat"- ihmiset.. -Silloin kun on parantamisen varaa, pitää pyrkii parantaa..)

 Ja kysymys kuuluu, miksi? Tätä vois lähteä spekuloimaan monelta eri kantilta, mutta mun mielestä yksinkeraisuudessaan; 

 Liian monet vatipäät luulee et hyvä elämä ja onnellisuus saavutetaan rahan ja vallan kautta. Liian vähän jengii uskaltaa puolustaa oikeata väärältä. Loppu jengi on ihan hukassa olevii lampaita, jotka  tarvii johtajaa, eikä ehdolle asetu kuin ne vatipäät.. Joten näitten lampaiden päässä liikkuu vaan "höööö onhan se nyt vähän perseestä, mutta minkä sille mahtaa.." (Suomessa tää lampaiden määrä on hyvin suuri "koska onhan meillä nyt perus asiat ihan ookoo.." Koko maa on yhtä mukavuusaluetta..)

 Noni hyvä Jenni.. Sanot eka et tää on tärkein kirjotus ja sit kiroilet koko ajan… - Mutta kun kirominen on voimasanojen käyttöä ja mun mielestä aihe ansaitsee voimasanoja. Muuten mä kuulostan yheltä helvetin lampaalta muiden joukossa.

 Nööö miten sit tätä lähettäis ratkomaan.. Siis en mä tiedä et oonko mä jotenki yksinkertainen ihminen, jos mun mielestä tääki asia on aika simppeli.. Koko pelissä on kolme päätekijää:

1. Hyväntekeväisyysjärjestöt. Siis ne jotka työskentelevät siellä kentillä auttamassa kukin omassa lohkossaan. Ne jotka oikeesti saavat asioita aikaiseksi herättämällä huomiota kriittisten aiheiden parissa. Jotkut luonnon hyvinvointia elvyttämässä.. Jotkut eläimien, eli elävien olentojen jolla on myös sielu ja tunteet, oikeuksia puolustaessa.. Jotkut nälänhätää vähentämässä.. Jotkut näkee tulevaisuuden lapsissa ja panostaa niihin.. Eli yrittää opettaa edes niille oikeita arvoja.. Yhtä tärkeitä kaikki. 

2. Yritykset joiden tuotteet ovat eettisiä ja toiminta yhteiskuntavastuullista. Sekä yritykset, jotka haluavat äänekkäästi näyttää tietä ja tukea hyväntekeväisyys työtä. Auttaa. Profiloituu välittäjäksi. Hakee sillä imagoa.. Ihan sama, kuhan toimii.. 

3. Viimeisimpänä mutta kaikista tärkeimpänä tullaan me yksittäiset pulliaset, eli kuluttajat, eli ne keneltä se massi noiden pyörittämiseen loppupeleissä tulee.. Me valinnoillamme päätämme minkälaiset yritykset menestyvät. Millaisia tuotteita tehdään tulevaisuudessa jne. Esimerkiksi mitä enemmän luomu/läheltä tuleva/reilukauppa/eettinen/ympäristöystävällinen jne. tuotteille on kysyntää.. Sitä enemmän niitä aletaan tarjoamaan. Mitä enemmän jengi suosii yrityksiä jotka pyrkii edistämään maailman menoo.. Sitä enemmän yritykset alkavat panostaa moiseen meininkiin.. get it?  

Tähän väliin haluaisin toistaa itseäni ja jälleen lainata José Stevenssiä Kirjassa Transforming Your Dragons 1994 

"Ihmiskunta häilyy valtavan suuren planeetanlaajuisen muutoksen rajamailla. Seuraavat sata vuotta vaikuttavat ratkaisevasti siihen, muuttuuko elämä Maa-planeetalla kaikkien ihmisten väliseen yhteistyöhön perustuvaksi yhteisöksi vai hajoaako se tuhoavaksi kaaokseksi niin, että Maa-planeetasta tulee elinkelvoton kaatopaikka.

  Myönteisen muutoksen valintaa eivät tee hallitukset, tiede tai liike-elämä, vaan yksittäiset ihmiset, jotka ovat sitoutuneet henkilökohtaiseen muutosprosessiin.. He vaikuttavat siten omalta osaltaan hallituksien, liike-elämän ja tieteen alueen päättäjiin, jotka hoitavat heidän asioitaan tavalla, joka lisää onnellisuutta tällä planeetalla."

 Ja nyt mä en tarkoita, että kaikkien on muutettava metsään ja kudottava kaisloista kaikki tarvittava.. En. Tai et palkasta 1/3 on lähetettävä muille maille hyvää omatuntoa etsiessä.. (hah tolle massillehan on tärkeempääkin käyttöä eli kaamo verot :D Täytyyhän niitten tuoleilla istuvien saada palkkaa siitä kun ne miettii monta tuntia, että kiduttaako eläimiä vai eikö kiduta / hankaloittaako ravintoloiden arkea vai eikö hankaloita / uskoakko raamattua vai eikö uskoa / Tykkääkö erivärisestä ihosta vai eikö tykkää / saako rakastua samanmoiseen vai eikö saada.. Ja muuta tärkeetä) 

 Mutta siis eniveis, kulutusjuhlaahan ei voi estää, kun siihen on kerran totuttu. Eikä sitä nyt tähän hätään ehkä tarviikkaan estää. Pointti olis se, että jokainen miettis vähän niitä oman elämän arjen valintoja ja valitsis aina ne vähän paremmat vaihtoehdot. Eikä vaan luottaisi siihen et kaikki muut miettii, ni ei ite tarvii. Näihin pikkuvalintoihin mä laskisin mm. : tarpeettomien valojen sammuttaminen, kierrättäminen (joka on täällä suomenmaassa tehty erittäin helpoksi!), oikeiden tuotteiden tukeminen (luontoystävälliset jne), suihkussa läträämisen minimointi (henk.kohtainen kompastuskivi :D), joukkoliikenteen käyttö jos mahdollista ja sen sellasta.. Ja näittenkin noudattaminen on vain totuttelu kysymys mikä ei luulis olevan ihan hirveen vaikeata. Ja mä luulen että noista ei vielä saa sitä pelättyä hipin leimaa otsaan. 

 Fair Trade eli Reilunkaupan tuotteet on mun mielestä hyvä suunnannäyttäjä. Brändi joka on helppo valinta kuluttajalle, joka haluaa tukea reilua kauppaa.. Mä kävin tossa keväällä parilla luentosarjalla kuuntelemassa höpinää yhteiskuntavastuullisesta yrittämisestä ja siellä oli Fair Trade- brändin edustaja puhumassa myös. Hän puhui mm. siitä kuinka läpinäkyvää ja rehellistä moisen brändin pyörittäminen nykypäivänä täytyy olla.. Internet pitää huolen siitä että tieto leviää ja hyvin nopeasti.. Eli jos moinen brändi mokaa, niin se voi olla hyvinkin kohtalokasta. Mun mielestä tollasia yhteistyöbrändejä sais olla enemmänkin.. Uskoisin, että mitä helpommaks valinnat tehdään kuluttajalle, sitä enemmän oikeita valintoja tehdään..

 Sit ku jengi viel tajuu et henkiselle hyvinvoinnille tärkeämpää on panostaa tavaran hankinnan sijaan kokemuksiin, elämyksiin ja itsensä huoltamiseen… Siinä vaiheessa aletaan olee jo ihan oikeilla jäljillä. Mä en kyllä pidä mun lukijoita, eli mun kavereita minään uunoina ja uskon et täähän on aika itsestään selvää höpinää, eikö? :)

 Nooh, siten seuraava aihe onki toi hyväntekeväisyys…… "Kyllä mä lahjotaisin aina välillä, jos tietäisin mihin ne massit oikeasti menee" "välil vähän epäilyttää niitten toiminta" ja muita tollasia lauseita mitä aina kuulee hyväntekeväisyysjärjestöihin liittyen.. -Niin onhan se hyvä välillä kyseenalaistaa sulle syötettäviä juttuja ja tarkastaa mihin sitä massia oikeasti työntää.. Mut se et sen epäilyn aloittaa vasta sitten kun non profit järjestö osuu kohdalle.. Mainonnan uhrina oleminen on ihan ookoo jos kyseessä on taas vähän parempi shampoo.. Aivan varmasti se lisää sun harjan kasvua ainaki 100 rossaa.. Mut sitku on kyse jostain hyväntekeväisyysjärjestöstä, joka työskentelee jonku tärkeän kohteen parissa ja pyytää jengilt jeesii, ni johan alkaa epäilyttää.. Tottahan se on, että joka ikinen penni ei mene sinne suoraan kohteelle. Hallintokulut ja vaarainkeruu syö oman palasen kakusta.. Mutta se ei ole mikään huono asia, vaan se mahdollistaa toiminnan kasvamisen, mikä tarkoittaa enemmän apua kohteille jotka eivät pärjää itse. Tästä aiheestä löytyy hyvä Dan Pallottan pitämä TED-talk: The way we think about charity is dead wrong. Suosittelen lämpimästi yytsimään sitten kun on parikyt minaa aikaa!

Tuosta:

 Okei, tässä vaiheessa me kaikki nyökytetään ja ajatellaan, et "No jooo, eihän se pari kybää kuussa niin hirveetä tappiota tee.. Mä voin ehkä lopettaa sen mainonnan uhrina olemisen ja käyttää kaikki kosmetiikka purnukat loppuun, mitä oon sattunut hamstraamaan. Siinähän se jo säästyy.." Eli nyt me ollaan päätetty sijoittaa pieni summa 5-20€/kk jonku toisen tulevaisuuteen, hienoa! (sitäpaitsi on tehty useita tutkimuksia siitä, kuinka antaminen lisää huomattavasti antajan omaa onnellisuutta.. Joten hurraa, vuoden päästä ollaan yks iloinen joukkio!) Kyseinen suluissa oleva lause on totta myös kaksimielisesti. 

 Noniin, mihin kohteeseen sitä alkaisi sitten sijoittelee..? Tää on paha ja jokainen miettii mikä toiminta on omaa sydäntä lähellä. 

Mä ajattelen tän näin.. Totta kai etusijalla on luonnon elvyttäminen! Mun mielestä sen pitäis olla jokaisen maan ykkös puheenaihe.. Eläimien kohtelun laatu pitää nousta ja rajusti! Kaikki kunnioitus niiden asioita ajaville! Mä seurailen kaikennäköisiä järjestöjä ja vähintään allekirjoitan adresseja aina tarpeen vaatiessa, jos ei muuta. Ja tää ei itseasiassa vaadi minkään näköistä eforttia kun vaan kerran lisää itsensä niiden sähköpostilistalle.. Mä olen kumminkin päättänyt suunnata suurimmat panokseni lapsiin ja nuoriin. Pitää hyväksyä se fakta, että tän planeetan tulevaisuus on kumminkin meidän ihmisten käsissä. Ja lapset sekä nuoret ovat niitä tulevaisuuden toimijoita ja päättäjiä. Niiden kautta se vaikuttaminen pitää tapahtua.. Vanhoille kääkille on ihan turha alkaa mitää usuttaa koske ne vetää "mulla on enemmän kokemusta"-kortin esiin.. Ikävä kyllä se kokemus ei auta mitään siinä vaiheessa kun koko ajatusmaailman pitää muuttua.  Siinä vaiheessa kun kasvatus ja koulutus alkaa olee sillä mallilla, että mukeloille on päivän selvää kohteliaat käytöstavat, luonnon kunnioitus, eläimien kunnioitus, yhteistyö, tasa-arvo jne. (kaikkialla maailmassa). Ni sitten aletaan olee oikeilla jäljillä.

 Miten tän nyt sit summais.. Varmaanki et pallo on nyt meillä kuomaseni.. Meillä 2010 luvun aikuisilla ja nuorilla.. Eihän kuulostanu liian monimutkaiselta tämä suunnitelma? Hyvä on aloittaa oman lähipiirin opastamisesta.. Ja omien kakaroiden neuvomisesta, mä uskon että oikea määrä kuria ei tee muuta kuin hyvää ja lapsukaiset kiittää sitten aikuisena... Maailma muuttuu ihan koko ajan.. Sitä ei voi estää, ja se voi olla ihan hyväkin.. Siihen mihin suuntaan me mennään, me voidaan itse vaikuttaa.. Itseasiassa meidän velvollisuus on pyrkiä vaikuttamaan siihen.

 Ihan pakko vielä lisää.. :D

Nyt niille jotka miettii että olenko mä livenä hemo saarnaaja luonne :D ..En mä ole, siksi mulla on tää blogi.. Tänne mä saan pähkäillä näitä ja ne lukee ketä kiinnostaa ja ne skippaa ketä ei kiinnosta..

Mun ei tarvii alkaa tyrkyttää kenellekkään mitään. Mä olen ihan normaali tyyppi joka pyrkii nautimaan elämästä täysillä.. Ja se kai tää koko pointti on.. Säkin pystyt olemaan ihan normaali tyyppi vaikka välillä miettisit asioita ja antaisit äänesi kuulua. Kaveri heiiii, älä ole lammas!!

 Seuraavas jutus mä ihan vähän vielä saarnaan ku oon löytäny yhen huippu kamppanjan.. Aion pistää yhen haasteen ilmoille ni voidaa yhes harjotella tätä tulevaisuuden meininkiä :)

Sit mä lupaan vaihtaa vähän kevyempään tekstiin.. Voin vaik kertoo tarinan siitä, kuin mä onnistuin kaataa vahingossa kaks banaanipuuta Australiassa traktorilla ajaessani :D

 Näihin tunnelmiin, Kivaa sunnuntaita!

- Ms Lifeline

 Ps. En edelleenkään ole minkään asian asiantuntija ja en väitä yhdenkään sanan olevan totta.. Jälleen kerran kehoitan jokaista miettimään itse asioita.. Minäkin vain tässä itsekseen mietin ääneen.

Arkaluontoinen ja henkilökohtainen paljastus..

 Eeeeeheheeee ei nyt vaisinkaan.. Läbbä! Halusin vain huomioo :D

 Käväsin eilen katsastaa että mitäs mun blogille kuuluu.. No se sano et viis viikkoa edellisestä postauksesta.. Ups, varsinainen blogi :D

 Nooh, ei se mitään.. Mulla oli mun sosiaalinen kuukaus menossa ja siihen kuului että kierrän läppärin kaukaa.. En kyllä tosissaan avannu tätä kertaakaan. Mulla on mun uljas luuri :P

 Toukokuun lopussa päättyi yks pikku prokkis ja sitä ennen mä olin pyöritelly niin paljon ajatuksia mun pikku päässä.. Mä halusin mun aivot narikkaan ja painuin terdelle.

 On kyl pelottavaa kuinka vaikea on saada motivaatiosta kiinni, kun sen kerran paastää vähäks aikaa lomalle. Mä olin ihan paskana alkukuusta kun piti alkaa taas keskittyy, silti kiersin edelleen kaikki hommat kaukaa.. MUTTA hätä ei ole tämän näköinen enään. Nyt olen muutamat päivät istunu toimistolla vahingossa yhteentoista asti illalla ja tänä aamuna heräsin automaattisesti seiskalta pää täynnä ajatuksia. En jaksanut venaa että pääsen takaisin. Ihanaa :)

 Kelasin nyt summata semi lyhyesti mun menneen kuukauden. Kiinnosti teitä tai ei :D katsotaas..

Noh ensinnäkin oon asunut nyt mun mummilla. Sillä oli sellanen silmäleikkaus, niin vähän auttelin sitä… Tippoja silmään ja sen sellaista.. Mummi on yks tärkeimmistä tyypeistä maan päällä. Ja se on ainut syy miks muo ahistaa aina olla pitkään reissussa. Se ei ymmärrä sitä ja haluais että mä olen koko ajan suomessa :( Mummilla on juhlavuosi meneillään ja kuukauden päästä hän täyttää 75v. Kirjoitan sille lahjaksi sellaisen homman, ehkä pistän sen tännekki :) Nyt mummi pärjää taas ja voin vaihtaa maisemaa.. Kyl sitä kumminkin tarvii yksityisyyttä ja mun selkä ei jaksa enää sohvaa :D

Sitteeen, mun rakas 18v. pikkuveljeni Jeri valmistui bisnesmieheks. Mä olin mailman ylpein. Se on mun pikkunen.. Oon hoitanut sitä todella paljon sillon kun se oli pieni. Nyt siitä on kasvanut komea, fiksu ja kohtelias miehen alku <3 Äiti pyys muo pitää puheen.. Mitä mä tein? No rupesin itkee ja änkytin "olen ylpeä sinusta" :D Mä en tajuu mikä ihmeen herkistelijä musta on tullut viimeaikoina! Oli ehkä semi noloo siin sen frendien ja sukulaisten edessä.. Mutta ihan sama :) 

 Lopetin uutisten lukemisen. Tästä kyllä taitaa olla aikaa jo muutama kuukaus. Eniveis, eräs kaunis päivä jotain sanomia lukiessani huomasin sieltä löytyvän pelkkää paskaa.. Mailman turhimpia uutisaiheita tai sitten jotain hirveyksiä mailman toisella puolen, mihin mä en just nyt pysty vaikuttaa mitenkään. Ennen mä selasin aina viihdettä kieli pitkänä. Mutta sitten ajattelin hankkii oman elämän, niin ei sekään enään kiinnosta. Uutisia katon joskus et pysyis vähän kärryillä. Mutta harvemmin. En mä tiedä et kuvittelenko vaan, mutta tuntuu että olo on onnellisempi. Jos joku kehittää hyvien uutisten sanomat ni uujee!

Sitten mä jouduin hyväksymään faktan että en enään viihdy yökerhoissa. Yritin vappuna ja viime viikonloppuna.. Kumpanakin kertana vain seisoin ja ihmettelin ja halusin pois. Tai en mä tiedä että oonko ikinä viihtynyt, mutta nyt ahdistaa ja pahasti. Mä en pidä jurrisista ihmisistä. Joskus sitä vain eksyy sosiaalisten paineiden takia. Onneks harvemmin. Ennen tykkäsin käydä tanssimassa, mut mä en tiedä kumpi on muuttunut, minä vai yökerho. Varmaan minä, koska ennen musta oli ihan ookoo olla jurrissa. Pitää varmaan mennä takas tanssitunneille. Terdeistä mä tykkään! :)

 Tunnistin sellaisen ongelman poikasen että mä rakastan viiniä, voisin litkiä sitä koko illan, mutta mä en tykkää olla humalassa. Jossain vaiheessa elämää opin kieltäytymään shoteista. Se on kyllä jännä homma miten sen asian kanssa saa aina tapella.. Ihan kun jengi oikein loukkaantuis kun mä en kunnioita kulauttamalla heidän ostamaansa shottia. :D Humalassa mun itsevarmuus romahtaa, tiedostan sen että mä näytän ihan ääliöltä, enkä varmasti kuulostakkaan sen paremmalta.. Pieni hiprakka menee ja yleensä on hauskaa, mutta kun se raja on niin ärsyttävän häilyvä. 

 Kävelin aurinkoisena päivänä kaupungilla itsevarmana mun uudessa maximekossa.. Eteen tuli kaks hunksia ja kummatkin tölläs pitkään. Ajattelin että se toinen varmaan tunnisti mut, (koska se tölläs) kun ollaan joskus  vuonna nakki oltu bailaamassa samassa porukassa. No reippaana tyttönä tervehdin iloisesti. Vastauksena tuli hämillään mutta ylväästi oleva; "ööh, ai moi.. Kato emmä ollu tunnistaa suo vaateet päälll… Eiku siis noi aurinkolasit päässä.." ja perään hekottelua……………….. Siinä hyvä esimerkki lauseesta joka saa mun oksennus refleksit aktivoituu. Kuin itserakkaan limainen heitto! Entä jos mä olisinkin ollu sen joku entinen hoito, kuin alentava kommentti se ois ollu! En siis todellakaan ole ja jatkoin matkaa ajatellen että you wish itserakas paska. Mun miesmausta on kaukana peilinkautta lihasposeja ottava salijorma. Mä pistän sormet ristiin et se joskus vahingossa lukee tän ja oppis käyttäytyy..

 Mun usko suomalaisiin miehiin palas kun olin ulkoiluttamassa mun punasta mekkoa.. Matkalla rautatientorilta kampin Alkoon ja siitä kauppatorille mut pysäytti kolme miestä vain sanoakseen että mä näytän upealta!! Joo uskokaa pois, jo tokan kohdalla mä olin aivan varma, että se on joku piilokamera homma (on meinaan siitäkin kokemusta). Mutta ei ollut ja en valehtele. Mikä kummallisinta, tää tapahtui keskellä päivää ja nää tyypit ei ollut edes jurrissa ja kaikki supi suomalaisia. Ne vaan tuli ystävällisesti sanoo että näytän hyvältä.. Iso peukku herroille! Tästälähtien jos mun silmää viehättää joku, ni meen kyllä pamauttaa sen sille.. Tuli sen verran hyvä fiilis :) Muo ei ole ikinä kukaan pysäyttänyt ennen! Mitä me tästä opimme? Punaisella värillä on valtaa ja blondina on todellakin hauskempaa :D 

 Ainii, Sit mul on yks asiakas joka aina haastaa muo mun mielipiteiden takia. Sillä on taito löytää asioista aina toiset puolet ja siltä olenkin oppinut katsastelemaan uudesta näkökulmasta joitakin asioita.. Hän kertoi että ite ei tykkää olla oikein mitään mieltä mistään, koska kaikella on aina monta näkökulmaa.. Hetken ajan mäkin meinasin alkaa olematta mitään mieltä mistään, mutta sitten tajusin että eihän tää maailma menis mihinkään suuntaan jos kukaan ei olisi mitään mieltä mistään.. Päätin siis palata takaisin mielipiteideni ja arvojeni pariin :)

 Siinä nyt oli jotain.. Tiivistettynä toukokuu: Naurua, ystäviä, viiniä, mekkoja, auringonpalvontaa ja lenkkeilyä. Nyt taas aika keskittyy :) Mul on joku sata juttua takaraivossa mistä haluisin kirjoittaa.. En tiedä mistä aloittaa! Tää nyt oli tällänen välihöpötys.. 

 Toivottavasti teilki on ollu kingii! 

Pusei ja halei pulliaiset <3

Mama ja maman mukelot <3 Nuorimmalla on uhmaikä kuten huomaa ilmeestä :D Mä oon vanhin vaik ei uskois vai mitä ;)

Rakas julkinen päiväkirjani, tänään mulla oli synttärit.

 27 v.  Oikeestaan mulle on ihan sama mikä se numero siinä on, se on se fiilis mikä ratkaisee. Mä en oo ikinä oikein pitänyt isompaa metakkaa mun synttäreistä ja varmaan sen takia todella harvoin itekkään onnittelen ketään, vain niitä spessuimpii, jos muistan. Siks mulla tulee jotenkin huono omatunto aina synttäripäivinä kun muo onnitellaan.. Ja siis mä muistin että mä olin piilottanut ton mun naamakirja synttäripäivän, mut olinki piilottanut vaan syntymävuoden :D Tekniikan ihmelapsi taas ilmoittautuu… Eli siis nöyrä kiitos kaikille onnitteluista :) 

 Mun kakskutos vuosi on kyllä ollut mulle käänteen tekevä vuosi kaikin puolin, siis huhhuh sanon minä. Se alkoi aika todella sekavalla säätökesällä. Nyt jälkeenpäin mä pidän viime kesää jonkin näköisenä cloussauksena mun "iiihaaan saamaaa" elämälle. Nyt ne jotka on mun kans hengannut yhtään viimevuosina, tietää et oli kysymys mikä tahansa, niin mun vastaus todennäköisesti oli "iiiihaaan saamaaaa" sellasella lapsen äänellä. Ja mä en huijannu, mulle oikeastaan oli ihan sama todella moni asia. Mut hei, kaikkee aikansa. Enään ei ole ihan sama.

  Se on kyllä jännä juttu mitä selviää, kun pysähtyy hetkeks ja miettii asioita.. Kuka minä olen? Mitä minä haluan elämältä? Mitkä asiat ovat niitä tärkeimpiä asioita, joihin minä haluan keskittyä? Mistä minä haaveilen?…… Ja kuten huomaatte, kaikkia kysymyksiä yhdistää sana minä. Oli siis vihdoin ja viimein aika keskittyy itteeni. Oon jotenkin aina keskittynyt toimimaan muiden terapeuttina. Mut todennäköisesti tunnetaan hyvänä kuuntelijana. Hassua oli se, että en ollut pahemmin kuunnellut itseäni. 

 Nyt olen sitten koko vuoden kuunnellut itseäni ja hyvin pyyhkii! Nyt mä tiedän aika tarkalleen mitä haluan elämän jokaiselta osa-alueelta, eikä auta muu kuin hyppelehtii sitä kohti. En ole ikinä ollut niin sinut itseni kanssa mitä olen nyt. Kaikein siisteintä oli tajuta että mun ei edes täydy olla täydellinen. En oo siis ikinä kuvitellut olevani, mutta jonkin näköinen asennevamma mulla on ollut, kun oon jotenki aina ressannu jostain hyvin pienistä ja turhamaisista asioista. Onpa paha ku mun vatsalihakset ei loista, niinku monella muulla näköjään nykyään :D Erotunpahan joukosta.

 Mitä mä sitten haluan? Helppoo.. Ympärille ihania ystäviä, tasapainoisen mielen, oman perheen, talon merenrannalta, koiran, terveyden,,, Mä yritin vielä miettii että mitä, mut en keksiny. Ja joo en haluu kaikkii noita nyt tähän heti :D herranjumala… Mulla on jo 3/6 ja se riittää tähän hätään! Se on se matka mikä on tärkein vai miten se meni :D

 Tottakai tietenkin uran puolesta mä haluan tehdä jotain millä on tarkoitus.. Ja mä uskon että olen ihan oikeilla jäljillä. Aion tehdä kaikkeni että Lifeline projekti menee eteenpäin.. Ja sit muuten, mä en haaveile olevani minkään ison jutun pomo jos joku sitä miettii… Hahaha tai ku kuulin et jotku oli puhunu et kuka mä luulen oikein olevani :D  Nöyyyyyvei, liikaa ressii! Mun elämän tehtävä on löytää oikeet tyypit tähän ja sit vaa pitää huoli et se menee oikeella energialla eteenpäin.. Se sattuu olee se missä mä olen aika hyvä ja se on se kuka mä tiedän olevani. :)

Ainii ja yks tavoite on oppii joka päivä jotain uutta.. Ihan mitä vaan, mutta ei pidä pysähtyy paikoilleen.

 Siinä se, sitku kelas mitä oikeesti haluaa, ni se oliki aika yksinkertasta. Jotenki helpottavaa.. Kaikki muu on vaa bonareita :D

 Näihin tunnelmiin mä aloitan mun kaksseiska vuoden.. Ihan itteekin jännittää mitä tuleman pitää :D

Kiitos vielä kaikille onnittelijoille <3 Nillekki seittemälle jotka missas mun brunssin ja lähetti viestin että haluaa nähä mielummin kahestaan :D Vihje otettu vastaan ja lupaan olla sosiaalisepi haha

Pusei ja halei kaikille t. Jepa

Capo teki mulle kortin <3

Ostakaa Hyvä Omatunto! Halvalla ja helpolla lähtee!

Hellurei!

 Törmäsin tossa ärsyttävään kirjoitukseen. Lähdin lenkille. Se kirjoitus takaraivossa herätti pohdintaa. Päätin pohtia ääneen.

Kyseessä on ylen toimittajan Miran kirjoitus: Ostitko Hyvän Omatunnon Tykkäämällä?

Lainauksia tekstistä ja mun pohdintaa:

  -Mira: "Facebookin aikakaudella moni hakee hyväksyntää itselle ja omille tekemisilleen toinen toistaan paremmilla tilapäivityksillä ja kuvilla. Minäkin teen sitä aika ajoin. Kyttään, kuinka moni tykkäsi – minusta. Sillä niinhän se menee: olipa päivityksen aiheena mikä tahansa, tykkäämiset rinnastetaan omaan onnistumiseen ja hyväksytyksi tulemiseen."

  Pohdinta:    Voi hyvin olla että moni. Mutta toivotaan että ei liian moni. Sillä sehän vain kertoo heikosta itsetunnosta, jos täytyy muilta hyväksyntää hakea. Harmillista jos jonku täytyy päivitellä sen mukaan, et kuhan vaan saa paljon tykkäyksiä. Vielä harmillisempaa jos tykkäyksien vähäisyys romuttaa kenenkään onnistumisen tai hyväksytyksi tulemisen tunnetta :/ Minäkään en ole kyseisetä aiheesta kyselyä tehnyt. Mutta haluisin uskoa / toivon, että suurin osa kumminkin päivittää sitä miltä tuntuu ja vähät välittää tuleeko tykkäyksiä vai nou. Tottahan toki sosiaalinen media on pitkälti profiloitumista. Se tapahtuu joko tiedostamatta tai täysin tietoisesti. On kumminkin täysin eri asia, että haluaako profiloitua sellaiseksi josta vain mahdollisimman moni tykkää vai haluaako profiloitua sellaiseksi mistä itse täysiä tykkää. 

  -Mira: "Positiivista palautetta on aina mukava saada. Tykkääjien määrän kasvaessa oma itsetuntokin kohoaa ainakin himpun verran ylöspäin. Työpaikan, koulun ja kodin ongelmat eivät enää vaivaa läheskään niin paljon, kun on ystäviä, jotka tykkäävät. Vai tykkäävätkö sittenkään – oikeasti? Tykkäsikö joku sittenkin vain siksi, että joku toinen tykkäsi? Tykkäsikö joku, etten minä tykkäisi huonoa? Tykkäsikö joku siksi, että sosiaalisessa mediassa nyt vaan kuuluu tykätä?"

  Pohdinta:   Positiivista palautetta on kyllä kiva saada, turhahan sitä on kieltää. Mutta nyt on kyllä todella surullista jos sä tuhlaat sun aikaasi ja energiaasi moiseen pohdintaan. Kyse on kumminkin vain naamakirja tykkäyksestä ja sen ei kyllä pitäs saada otetta kenenkään elämästä. Nyt taitaa sulla olla joko todella paljon luppoaikaa tai sitten vain hyvin heikko itsetunto.. Toivottavasti ensimmäinen vaihtoehto :)

  -Mira: "Tällä hetkellä 875 grammaa -sivulla on tykkääjiä reilusti yli 100 000. Suuri määrä ihmisiä kannustaa pientä keskosta ja hänen perhettään päivästä toiseen. Tykkäämisen ja kannustamisen lisäksi sivulla on tiedot, kuinka voi lahjoittaa rahaa Lastenklinikan Kummien tilille. Tarkoituksena on pelastaa pienet keskoset yksi sairaala kerrallaan uusien keskoskaappien turvin. Hieno mahdollisuus. Nyt kaikki tykkääjät voivat oman rahatilanteensa huomioon ottaen lahjoittaa edes pienen summan hyvä asian puolesta. Mutta kuinka moni lahjoittaa? Kuinka moni välittää – oikeasti? Kuinka moni tykkäsi sivustosta, koska kaverikin näytti tykkäävän? Kuinka moni osti tykkäyksellä hyvän omatunnon itselleen? Kuinka moni haluaa näyttää inhimilliseltä omassa Facebookissaan?"

  Pohdinta: Nyt Mira, mitäs helvetin väliä noilla seikoilla on jos kerran tempauksella kerättiin n. parissa viikossa kuus numeroinen summa. Ja tuskin ne joita ei vois vähempää kiinnostaa, edes tykkäsivät. Ja kuin siistii, että noin moni ihminen halus antaa tukensa, vaikka vain tykkäämällä (mitä enemmän tykkäyksiä--> sitä enemmän yritykset kiinnosuu näkyvyydestä--> Sitä enemmän apuja kerätään… get it?) Tuskin keskosten perheitä voisi vähempää kiinnostaa, että millä motiivilla se tuki on tullut. 

 Eiköhän hyvän tekeminen, sekä muiden kannustaminen moiseen, ole oikein hyvä tapa profiloitua. Oli sitten kyseessä yritys, julkisuuden henkilö, yksityishenkilö tai mikä tahansa olio. Paras tapa jos multa kysytään. Kelaa mikä muutos mailman menossa saatais aikaan jos kaikki haluais profiloitua välittäväksi hyväntekijäksi tukemalla eri hyväntekeväisyys projekteja…. 

  Nyt ku täs on viel semisti päällä toi Bieber Fever niin haluisin nostaa hänet esimerkiksi.

 Mä en fanita häntä niinkään artistina, vaikkakin lahjakas nuorukainenhan siinä on kyseessä, turha sitä on kieltää. Ja todellaki välillä kuuntelen sitä! :D Mutta mä fanitan Justinia aivan täysii sen takia, mitä hän viestittää faneilleen: Pitää uskoa omiin unelmiinsa!! Olla läheinen perheen kanssa, käyttäytyä kohteliaasti, auttaa toisia jos vain on siihen mahdollisuus. Jätkä on kumminkin lahjoittanut monista konserttiensa tuotoista siivun jollekkin hyväntekeväisyys kohteelle, twiittailee nostaakseen tärkeät asiat esiin ja käynyt moikkaamassa todella sairaita fanejansa sairaaloissa, mikä on todennäköisesti kruunannut heidän koko elämänsä.

 Onko kyseessä imagon hakemista? - Aivan varmasti. Mutta jos yli 20 000 000 nuorta belieberiä seuraa moista esimerkkiä, niin mitäs väliä sillä on?? Mun mielestä mailman isointa järjenköyhyyttä ilmaisee aikuiset toimittajat, jotka yrittää tavalla tai toisella romutaa moista imagoa!

Toivottavasti herra pitää imagon hakemis linjansa. Kymmenen vuoden päästä meillä on läjä nuoria aikuisija jotka oikeasti uskovat omiin unelmiinsa. 

 Nyt olenkohan mä oikeasti tätä mieltä vai haluanko vain profiloitua? - Niin, siinäpä teille pohdintaa, jos mitään tärkeämpää ei ole mielessä ;)

Haluan myös kertoa, että joka päivä Ostan Mulle Hyvän Omatunnon moikkaamalla hymyillen ja reippaasti bussikuskeille, pitämällä ovia auki vanhuksille ja rattaiden kanssa liikkuville, jos vain sellanen tilanne tulee eteen. Mun lemppari tapa Ostaa Hyvä Omatunto on kirjoittamalla eläinten oikeuksia edistävä adressi - silloin kun sellaisen jostain löydän.

 Nyt mä buustaan mun imagoa kertomalla teille asiasta - Onpa paha :D

  Täten toivottaisin kaikille oikein mukavia Omantunnon Osto hetkiä :) 

-MsLifeline

Hyvä Justin!

Avautumista ja aikamatka takas jenkkilään :)

Jaahas, lauantai ilta. 

 Olin tossa käymässä stadissa ja suunnitelmana oli hommien jälkeen soittaa jollekki et lähtis mun kanssa viinilasilliselle. Päätin kumminkin kiltisti kipittää himaa ku oon tänään ollu yhtä kiukkunen ku perseeseen ammuttu karhu. Tää on aika harvinaista mulla, mutta eiköhän näitä päiviä ole meillä kaikilla. Ainaki meillä naisilla kerran kuussa. Jännä juttu ku mulla on ollu koko päivän selanen fiilis, että olis paljon helpompaa olla mies.

 Tää on täydellinen mielentila kirjoittaa yks pikku blogiavautuminen :D Mul oli sopivasti tarinakin mielessä.

Katsokaas kun mä oon nyt löytäny ton Twitterin :D Seuraan siellä sellasta @WOWFactsOfLife tyyppii joka kirjottellee aina mailman kummallisimpii faktoja sinne.. Välillä mulla on sellanen fiilis niistä, että voikohan toi pitää paikkaansa… Noh, täs jokupäivä bussimatkalla taas selasin sitä ja sieltä tuli vastaan kyseisen tyypin postaus: "The Swedish and Finnish government pays students monthly pocket money if they attend high school and university." Kelatkaa, toi on jollekkin WOWFakta. Kuinkakohan moni tota lukiessa miettii, et pitääköhän se paikkaansa…

 Mulla tuli salamana mieleen yks tarina jenkkilästä ja ajattelin jakaa sen teille. Täl hommal on sit joku pointtiki lopussa, vaikka kerron sen tälleen pitkän kaavan mukaan..

 Jenkeissä oli hauskaa kun treffipyyntöjä oikein sateli.. Tällein suomitytölle kiva, kun siihen ei ihan ole tottunut. Mä suostuin kolmeen niistä. Kahteen sen takia ku mä olin päättänyt yrittää päästä mun treffikammoisuudesta ja yhteen koska mä oikeesti odotin niitä. Noh se tyyppi ei saanu niitä järkättyy kahteen kuukauteen vaikka kuinka lupaili. Perus. Ja mun ego koki pienen kolauksen..

 Eniveis, yks tapaus meni kutakuinkin näin:

 Me oltiin tyttöjen kanssa Jamie Foxin kämpillä jonku räppärin tai laulajan synttäribileissä. Sit vessajonossa kaks sellast jäbää naureskeli jollekki jutulle ja mä tapani mukaan tietenkin kommentoin siihen läpäl jotain. En nyt sit muistä mistä oli kyse. Siinä me aikamme kuluksi höpistiin ja just ennen ku mä olin menossa vessaan, ni se toinen niistä pyys muo ulos. Tapani mukaan mun pään sisällä tapahtui näin: "NO EN, sul on ihan rumat kengät, en oo tuntenu suo ku neljä minuuttii, sä oot ihan jotenki liian aikuisen näkönen, vaikkakin söpö… Ei, mä en ala, rupes heti ahistaa" Sitten mä yritin zemppaa ja ajattelin: "Nyt Jenni 27v ryhdistäydy! SÄ olet aikunen nainen. Aika oppii käyttäytyy. Et sä siihen tuu kuolemaan, sitäpaitsi et varmaan ihan vielä tunne liikaa jengii täältä, joten uudet tuttavuudet ei voi olla pahitteeks.. Yritä edes!" Niinpä mä hymyilin ujosti, nyökkäsin päätäni ja annoin mun numeron.

 Kaks päivää myöhemmin mä löysin itteni nousemassa sen autoon. Se oli sellanen himmee valkonen mersu, varmaan hienoin minkä kyydissä mä oon ikinä ollu. Ja herra kyllä teki selväks kaikki sen auton ominaisuudet, näppäilemällä kaikkia nappuloita koko ajan. Varmaan oli itellekki ihan uus lelu :D Tää tyyppi kyllä tykkäs höpistä itestään ylpeesti, mä en nyt ihan oikein ymmärtäny mitä se tekee duunikseen, mutta jotenkin se liittyi rahaan ja siihen koripallojengiin Lakersseihin. Haha sitten kun me noustiin siitä autosta ni se oikein sano että, kato mitä tää caara tekee ja paino nappulaa ja se itestään sulki kaikki ikkunat, pisti katon takas ja jotain muuta. Mä ajattelin mielessäni et "tekis kyllä enemmän vaikutuksen jos toi olis jotenki luontoa säästävä hybridi auto tai jotain" mutta sille mä vaan hymyilin ja sanoin wauuuu! 

 Mä en tiedä että pitikö se mulle itestään jotain myyntipuhetta tai jotain, mutta en ole kyllä ikinä kuullu kenenkään puhuvan niin paljoo itestään. Homma kumminkin muuttui mielenkiintoiseksi siinä vaiheessa kun se tokas mulle, että musta huomaa jo pitkältä, etten ole jenkeistä :D Se sanoi, että mä en yritä mitenkään korostaa itteäni ensitreffeillä niinkun yleensä kuuluu, viitaten mun ylilöysään telttamalliseen villapaitaan ja melkein meikittömään naamaan. Mä vaan tokasin, että me suomalaiset ei käytetä paljon meikkiä ja ollaan vaan totuttu villapaitoihin, koska koko ajan on niin lkylmä :P Se halus tietää lisää suomesta ja siitä se ajatus sitten lähti…

 Tähän väliin mä haluun kertoo, että ennen mun lähtöä mun kaveri Elina vannotti, että mun pitää jollekki kusettaa ihan kaikkee suomesta.. Jääkarhut, iglut jne.

Mä koin sen hetken tulleen. Aloin höpöttää sille kaikennäköstä.. Esim, et talvisin me pääsääntöisesti käytetään luistimia koska kaikki paikat on täynnä jäätä. Ja et meille opetetaan koulussa miten käytetään tainnutus asetta jääkarhujen varalle.. Ja mitä kaikkee niit nyt oli.. Sit ku en enään keksiny mitään ni kerroin että talvisin me ei pahemmin aurinkoa nähdä ja kesällä on sitten valoisaa koko ajan.. Näitä se kuunteli silmät pyöreinä ja kiinnostuneena. Se alkoi epäilee muo vasta siinä vaiheessa ku kerroin, että meille koulut on ilmaisia ja itseasiassa me saadaan valtiolta kuukausirahaa niin kauan kunhan me vaan halutaan opiskella.. Se sanoi että nyt kyllä valehtelet ja mun oli vaikee pitää pokkaa siks koska toi oli eka asia mitä se ei sulattanu :D

 Sain sen kumminkin vakuutettuun ja se halus tietää lisää.. Kerroin että tuella on kumminkin sellainen ehto, että me ei saada tehdä paljoo töitä opiskelun ohella, ja jos halutaan tehdä, tai meillä sattuis olemaan duuni mistä saatais hyvin massia, niin me ei saatais tukea. Sitten kerroin että me voidaan kyllä venyttää opiskelua kaikessa rauhassa, kuhan ei tehdä liikaa töitä ja jos tienattu raja menee vahingossakaan vähänkin yli, niin joudutaan maksaa kaikki sen kauden tuet takas. 

 Toinen raapi päätänsä ja muisteli itseasiassa kuulleensakkin asiasta joskus ja tokaisi että, eikös teillä ole lääkäritkin ilmaisia. Minä tyytyväisenä nyokkäsin että kyllä. Kerroin vielä siihen, että meillä ei ole edes pakko tehdä töitä, jos ei satu kiinnostaa koska kaikki työttömät saa rahaa valtiolta, jotta ne pystyy maksamaan vuokransa ja elättää itsensä. Se kysy että kai ne sellaset tapaukset joutuu sitten tekemään kaupungille jotain duunia sitä rahaa vastaan? Tälläkertaa mä pudistin päätäni. Sanoin että yleensä sellaisilla tapauksilla on aika iso kynnys lähteä töihin, koska minimi palkan ja sen tuen ero on hyvin pieni.. Eli käytännössä melkein saman rahan saa tekemättä mitään ja siksi meiän kansalla onkin varmaan niin kovat lukemat alkoholistien määrässä, koska hullukshan siinä tulis jos ei ole mitään tekemistä..

 Jätkä oli ihan ihmeissään ja kysyi, että milläs tää lysti kustannetaan.. Siitä sitten päästiin siihen verokeskusteluun. Kerroin että meillä on verot aika isot ja niillä rahoilla se lysti kustannetaan. 

Sanoin että koko verotus on aika monimutkasta ja se kasvaa sitämukaa mitä enemmän tienaa.. Kyllä mä sille niitä summiakin heittelin semi oikeeseen suuntaan mutta en ala niillä tässä pätee kun en ole ihan varma.  Ja kun kerroin sille sen mitä tiedän yrittäjyydestä niin se repes nauraa ja sanoi että ompa ihme maa. 

"Teillä ei siis kannusteta ihmisiä yrittämään ja menestymään. Itse jouduin opiskelemaan kuin hullu ja vielä urheilemaan kaiket päivät jotta saisin stipendin yliopistoon, koska vanhemmilla ei ollut varaa siihen. Mulla oli päämäärä enkä halunnut samanlaista kituttelua tulevaisuudessa mitä vanhemmat on joutunut kokemaan. Se määränpää auttoi muo yrittämään kaikkeni vaikka jouduin käymään vähän töissä samalla. Opiskelujen pidentäminen ei olisi tullut kuulookaan koska se olisi maksanut enemmän ja halusin muutenkin mahdollisemman nopeasti tienaamaan. En kadu sitä uurastusta päivääkään, koska se auttoi mut siihen missä mä olen nyt. Ihmisen luonteeseen kuuluu, että niiden pitää asutua pois mukavuusalueelta jotta ne menestyisi. Pitää olla pakko yrittää, jotta saa jotain aikaiseksi. Kuulostaa siltä että suomi tekee itsellensä karhun palveluksen asettamalla mukavuus kentän suureksi ja riskit yrittämisessä isoiksi. Meillä on jenkkilässä PALJON parannettavaa mutta ei sen ihan noinkaan kuulu mennä."

 Minä siinä vieressä ajattelin, että niinpä niin… Ymmärsin vähän enemmän sitä alkuleijuntaa sen autosta. Kai siitä saa nyt olla ylpeä jos sen eteen on paljon uurastanut.

Se keskustelu pisti mut miettimään ja mä tunsin itseni laiskaks paskaks. Miks mä en ollut tajunnut näitä hommia sillon kun mä olin koulussa. Kyllä mulle aina sanottiin, että mä olen etuoikeutettu. Olis varmasti paljon paremmin tehonnut jos olis sanottu, että tää on ansa ja vain kaikista ovelimmat tyypit osais ottaa siitä kaiken irti ja oikeesti opiskella. Nämä ovelimmat tyypit oli aika usein menestyvien vanhempien lapsia. Kotoota tuli sen verran ohjeita, että painotettiin opiskelun tärkeyttä, jos halusi vähän paremman tulevaisuuden.. Me vähätulosten perheiden kakarat saatiin kotoota esimerkkinä, että kyllä sitä toimeen tulee vaikka ei nyt niin keskittyisikään.

 Meiän isovanhemmat ovat työllä ja uurastuksella rakentanut sodan jälkeen hyvinvointivaltion. Ja nyt jotkut laiskiaiset nostelee tukia ja räkii katton samalla kun uutisissa on vähän väliä kauhukertomuksia vanhusten surkeasta hoidosta. 

 Nyt jos nää meiän päättäjät ei jossain vaiheessa päätä rajulla kädellä pienentää mukavuusaluetta, sekä tukea yrittäjyyttä ni voin kertoa että kusessa ollaan.

 Lause "Suomalaisella sisulla" on menettänyt merkityksensä jo ajat sitten.

 Puuduttavat treffit muuttuivatkin ihan valaiseviksi.. Oli ihan hyvä sanoo noita asioita ääneen, ni tosissaan tajus vähän tätä kuvioo. Parempi myöhään kun ei milloinkaan. 

 Oon ajatellu et yritän pistää ainaki yhen kuvan jokaiseen tekstiin vaikka oonki aika huono näitten kuvien kanssa. Tähän en oikein tiedä mitä olisin pistäny.. Yritin ottaa siit autost salaa kuvan mut se epäonnistu :D Päätinpä nyt sit pistää kuvan sit sielt mun toisilt treffeilt.. John oli tosi mukava ja vieläkin viestitellään välillä.. Mutta ei kyllä sen enempää mun tyyppii vaikka olikin super komee tanssija jäbä :) 

Reippaampaa tulevaisuutta muruset

-Jenni