Ostakaa Hyvä Omatunto! Halvalla ja helpolla lähtee!

Hellurei!

 Törmäsin tossa ärsyttävään kirjoitukseen. Lähdin lenkille. Se kirjoitus takaraivossa herätti pohdintaa. Päätin pohtia ääneen.

Kyseessä on ylen toimittajan Miran kirjoitus: Ostitko Hyvän Omatunnon Tykkäämällä?

Lainauksia tekstistä ja mun pohdintaa:

  -Mira: "Facebookin aikakaudella moni hakee hyväksyntää itselle ja omille tekemisilleen toinen toistaan paremmilla tilapäivityksillä ja kuvilla. Minäkin teen sitä aika ajoin. Kyttään, kuinka moni tykkäsi – minusta. Sillä niinhän se menee: olipa päivityksen aiheena mikä tahansa, tykkäämiset rinnastetaan omaan onnistumiseen ja hyväksytyksi tulemiseen."

  Pohdinta:    Voi hyvin olla että moni. Mutta toivotaan että ei liian moni. Sillä sehän vain kertoo heikosta itsetunnosta, jos täytyy muilta hyväksyntää hakea. Harmillista jos jonku täytyy päivitellä sen mukaan, et kuhan vaan saa paljon tykkäyksiä. Vielä harmillisempaa jos tykkäyksien vähäisyys romuttaa kenenkään onnistumisen tai hyväksytyksi tulemisen tunnetta :/ Minäkään en ole kyseisetä aiheesta kyselyä tehnyt. Mutta haluisin uskoa / toivon, että suurin osa kumminkin päivittää sitä miltä tuntuu ja vähät välittää tuleeko tykkäyksiä vai nou. Tottahan toki sosiaalinen media on pitkälti profiloitumista. Se tapahtuu joko tiedostamatta tai täysin tietoisesti. On kumminkin täysin eri asia, että haluaako profiloitua sellaiseksi josta vain mahdollisimman moni tykkää vai haluaako profiloitua sellaiseksi mistä itse täysiä tykkää. 

  -Mira: "Positiivista palautetta on aina mukava saada. Tykkääjien määrän kasvaessa oma itsetuntokin kohoaa ainakin himpun verran ylöspäin. Työpaikan, koulun ja kodin ongelmat eivät enää vaivaa läheskään niin paljon, kun on ystäviä, jotka tykkäävät. Vai tykkäävätkö sittenkään – oikeasti? Tykkäsikö joku sittenkin vain siksi, että joku toinen tykkäsi? Tykkäsikö joku, etten minä tykkäisi huonoa? Tykkäsikö joku siksi, että sosiaalisessa mediassa nyt vaan kuuluu tykätä?"

  Pohdinta:   Positiivista palautetta on kyllä kiva saada, turhahan sitä on kieltää. Mutta nyt on kyllä todella surullista jos sä tuhlaat sun aikaasi ja energiaasi moiseen pohdintaan. Kyse on kumminkin vain naamakirja tykkäyksestä ja sen ei kyllä pitäs saada otetta kenenkään elämästä. Nyt taitaa sulla olla joko todella paljon luppoaikaa tai sitten vain hyvin heikko itsetunto.. Toivottavasti ensimmäinen vaihtoehto :)

  -Mira: "Tällä hetkellä 875 grammaa -sivulla on tykkääjiä reilusti yli 100 000. Suuri määrä ihmisiä kannustaa pientä keskosta ja hänen perhettään päivästä toiseen. Tykkäämisen ja kannustamisen lisäksi sivulla on tiedot, kuinka voi lahjoittaa rahaa Lastenklinikan Kummien tilille. Tarkoituksena on pelastaa pienet keskoset yksi sairaala kerrallaan uusien keskoskaappien turvin. Hieno mahdollisuus. Nyt kaikki tykkääjät voivat oman rahatilanteensa huomioon ottaen lahjoittaa edes pienen summan hyvä asian puolesta. Mutta kuinka moni lahjoittaa? Kuinka moni välittää – oikeasti? Kuinka moni tykkäsi sivustosta, koska kaverikin näytti tykkäävän? Kuinka moni osti tykkäyksellä hyvän omatunnon itselleen? Kuinka moni haluaa näyttää inhimilliseltä omassa Facebookissaan?"

  Pohdinta: Nyt Mira, mitäs helvetin väliä noilla seikoilla on jos kerran tempauksella kerättiin n. parissa viikossa kuus numeroinen summa. Ja tuskin ne joita ei vois vähempää kiinnostaa, edes tykkäsivät. Ja kuin siistii, että noin moni ihminen halus antaa tukensa, vaikka vain tykkäämällä (mitä enemmän tykkäyksiä--> sitä enemmän yritykset kiinnosuu näkyvyydestä--> Sitä enemmän apuja kerätään… get it?) Tuskin keskosten perheitä voisi vähempää kiinnostaa, että millä motiivilla se tuki on tullut. 

 Eiköhän hyvän tekeminen, sekä muiden kannustaminen moiseen, ole oikein hyvä tapa profiloitua. Oli sitten kyseessä yritys, julkisuuden henkilö, yksityishenkilö tai mikä tahansa olio. Paras tapa jos multa kysytään. Kelaa mikä muutos mailman menossa saatais aikaan jos kaikki haluais profiloitua välittäväksi hyväntekijäksi tukemalla eri hyväntekeväisyys projekteja…. 

  Nyt ku täs on viel semisti päällä toi Bieber Fever niin haluisin nostaa hänet esimerkiksi.

 Mä en fanita häntä niinkään artistina, vaikkakin lahjakas nuorukainenhan siinä on kyseessä, turha sitä on kieltää. Ja todellaki välillä kuuntelen sitä! :D Mutta mä fanitan Justinia aivan täysii sen takia, mitä hän viestittää faneilleen: Pitää uskoa omiin unelmiinsa!! Olla läheinen perheen kanssa, käyttäytyä kohteliaasti, auttaa toisia jos vain on siihen mahdollisuus. Jätkä on kumminkin lahjoittanut monista konserttiensa tuotoista siivun jollekkin hyväntekeväisyys kohteelle, twiittailee nostaakseen tärkeät asiat esiin ja käynyt moikkaamassa todella sairaita fanejansa sairaaloissa, mikä on todennäköisesti kruunannut heidän koko elämänsä.

 Onko kyseessä imagon hakemista? - Aivan varmasti. Mutta jos yli 20 000 000 nuorta belieberiä seuraa moista esimerkkiä, niin mitäs väliä sillä on?? Mun mielestä mailman isointa järjenköyhyyttä ilmaisee aikuiset toimittajat, jotka yrittää tavalla tai toisella romutaa moista imagoa!

Toivottavasti herra pitää imagon hakemis linjansa. Kymmenen vuoden päästä meillä on läjä nuoria aikuisija jotka oikeasti uskovat omiin unelmiinsa. 

 Nyt olenkohan mä oikeasti tätä mieltä vai haluanko vain profiloitua? - Niin, siinäpä teille pohdintaa, jos mitään tärkeämpää ei ole mielessä ;)

Haluan myös kertoa, että joka päivä Ostan Mulle Hyvän Omatunnon moikkaamalla hymyillen ja reippaasti bussikuskeille, pitämällä ovia auki vanhuksille ja rattaiden kanssa liikkuville, jos vain sellanen tilanne tulee eteen. Mun lemppari tapa Ostaa Hyvä Omatunto on kirjoittamalla eläinten oikeuksia edistävä adressi - silloin kun sellaisen jostain löydän.

 Nyt mä buustaan mun imagoa kertomalla teille asiasta - Onpa paha :D

  Täten toivottaisin kaikille oikein mukavia Omantunnon Osto hetkiä :) 

-MsLifeline

Hyvä Justin!

Ms Lifelinen ajatuksia :)

"Ihmiskunta häilyy valtavan suuren planeetanlaajuisen muutoksen rajamailla. Seuraavat sata vuotta vaikuttavat ratkaisevasti siihen, muuttuuko elämä Maa-planeetalla kaikkien ihmisten väliseen yhteistyöhön perustuvaksi yhteisöksi vai hajoaako se tuhoavaksi kaaokseksi niin, että Maa-planeetasta tulee elinkelvoton kaatopaikka.
  Myönteisen muutoksen valintaa eivät tee hallitukset, tiede tai liike-elämä, vaan yksittäiset ihmiset, jotka ovat sitoutuneet henkilökohtaiseen muutosprosessiin.. He vaikuttavat siten omalta osaltaan hallituksien, liike-elämän ja tieteen alueen päättäjiin, jotka hoitavat heidän asioitaan tavalla, joka lisää onnellisuutta tällä planeetalla."

- José Stevens, Ph. D. Kirjassa Transforming Your Dragons 1994


 Paremmin ei kyl ehkä olis voinut mun viime kuukausien ajatuksia tiivistää...
Toivottavasti jokainen edes vähän miettis tätä omalla kohdallansa :)

Tästä olis ainaskii hyvä aloittaa:

Fairtrade standards

Hyvää viikonloppua pulliaiset :)

P.s Toi on muuten luettavan arvoinen kirja muutenkin.. Jos on valmis miettimään omia käytösmalleja ja ajatuksia psykologisesti ;)

- Ms Lifeline

Näistä vähän inspiraatiota...

Avautumista ja aikamatka takas jenkkilään :)

Jaahas, lauantai ilta. 

 Olin tossa käymässä stadissa ja suunnitelmana oli hommien jälkeen soittaa jollekki et lähtis mun kanssa viinilasilliselle. Päätin kumminkin kiltisti kipittää himaa ku oon tänään ollu yhtä kiukkunen ku perseeseen ammuttu karhu. Tää on aika harvinaista mulla, mutta eiköhän näitä päiviä ole meillä kaikilla. Ainaki meillä naisilla kerran kuussa. Jännä juttu ku mulla on ollu koko päivän selanen fiilis, että olis paljon helpompaa olla mies.

 Tää on täydellinen mielentila kirjoittaa yks pikku blogiavautuminen :D Mul oli sopivasti tarinakin mielessä.

Katsokaas kun mä oon nyt löytäny ton Twitterin :D Seuraan siellä sellasta @WOWFactsOfLife tyyppii joka kirjottellee aina mailman kummallisimpii faktoja sinne.. Välillä mulla on sellanen fiilis niistä, että voikohan toi pitää paikkaansa… Noh, täs jokupäivä bussimatkalla taas selasin sitä ja sieltä tuli vastaan kyseisen tyypin postaus: "The Swedish and Finnish government pays students monthly pocket money if they attend high school and university." Kelatkaa, toi on jollekkin WOWFakta. Kuinkakohan moni tota lukiessa miettii, et pitääköhän se paikkaansa…

 Mulla tuli salamana mieleen yks tarina jenkkilästä ja ajattelin jakaa sen teille. Täl hommal on sit joku pointtiki lopussa, vaikka kerron sen tälleen pitkän kaavan mukaan..

 Jenkeissä oli hauskaa kun treffipyyntöjä oikein sateli.. Tällein suomitytölle kiva, kun siihen ei ihan ole tottunut. Mä suostuin kolmeen niistä. Kahteen sen takia ku mä olin päättänyt yrittää päästä mun treffikammoisuudesta ja yhteen koska mä oikeesti odotin niitä. Noh se tyyppi ei saanu niitä järkättyy kahteen kuukauteen vaikka kuinka lupaili. Perus. Ja mun ego koki pienen kolauksen..

 Eniveis, yks tapaus meni kutakuinkin näin:

 Me oltiin tyttöjen kanssa Jamie Foxin kämpillä jonku räppärin tai laulajan synttäribileissä. Sit vessajonossa kaks sellast jäbää naureskeli jollekki jutulle ja mä tapani mukaan tietenkin kommentoin siihen läpäl jotain. En nyt sit muistä mistä oli kyse. Siinä me aikamme kuluksi höpistiin ja just ennen ku mä olin menossa vessaan, ni se toinen niistä pyys muo ulos. Tapani mukaan mun pään sisällä tapahtui näin: "NO EN, sul on ihan rumat kengät, en oo tuntenu suo ku neljä minuuttii, sä oot ihan jotenki liian aikuisen näkönen, vaikkakin söpö… Ei, mä en ala, rupes heti ahistaa" Sitten mä yritin zemppaa ja ajattelin: "Nyt Jenni 27v ryhdistäydy! SÄ olet aikunen nainen. Aika oppii käyttäytyy. Et sä siihen tuu kuolemaan, sitäpaitsi et varmaan ihan vielä tunne liikaa jengii täältä, joten uudet tuttavuudet ei voi olla pahitteeks.. Yritä edes!" Niinpä mä hymyilin ujosti, nyökkäsin päätäni ja annoin mun numeron.

 Kaks päivää myöhemmin mä löysin itteni nousemassa sen autoon. Se oli sellanen himmee valkonen mersu, varmaan hienoin minkä kyydissä mä oon ikinä ollu. Ja herra kyllä teki selväks kaikki sen auton ominaisuudet, näppäilemällä kaikkia nappuloita koko ajan. Varmaan oli itellekki ihan uus lelu :D Tää tyyppi kyllä tykkäs höpistä itestään ylpeesti, mä en nyt ihan oikein ymmärtäny mitä se tekee duunikseen, mutta jotenkin se liittyi rahaan ja siihen koripallojengiin Lakersseihin. Haha sitten kun me noustiin siitä autosta ni se oikein sano että, kato mitä tää caara tekee ja paino nappulaa ja se itestään sulki kaikki ikkunat, pisti katon takas ja jotain muuta. Mä ajattelin mielessäni et "tekis kyllä enemmän vaikutuksen jos toi olis jotenki luontoa säästävä hybridi auto tai jotain" mutta sille mä vaan hymyilin ja sanoin wauuuu! 

 Mä en tiedä että pitikö se mulle itestään jotain myyntipuhetta tai jotain, mutta en ole kyllä ikinä kuullu kenenkään puhuvan niin paljoo itestään. Homma kumminkin muuttui mielenkiintoiseksi siinä vaiheessa kun se tokas mulle, että musta huomaa jo pitkältä, etten ole jenkeistä :D Se sanoi, että mä en yritä mitenkään korostaa itteäni ensitreffeillä niinkun yleensä kuuluu, viitaten mun ylilöysään telttamalliseen villapaitaan ja melkein meikittömään naamaan. Mä vaan tokasin, että me suomalaiset ei käytetä paljon meikkiä ja ollaan vaan totuttu villapaitoihin, koska koko ajan on niin lkylmä :P Se halus tietää lisää suomesta ja siitä se ajatus sitten lähti…

 Tähän väliin mä haluun kertoo, että ennen mun lähtöä mun kaveri Elina vannotti, että mun pitää jollekki kusettaa ihan kaikkee suomesta.. Jääkarhut, iglut jne.

Mä koin sen hetken tulleen. Aloin höpöttää sille kaikennäköstä.. Esim, et talvisin me pääsääntöisesti käytetään luistimia koska kaikki paikat on täynnä jäätä. Ja et meille opetetaan koulussa miten käytetään tainnutus asetta jääkarhujen varalle.. Ja mitä kaikkee niit nyt oli.. Sit ku en enään keksiny mitään ni kerroin että talvisin me ei pahemmin aurinkoa nähdä ja kesällä on sitten valoisaa koko ajan.. Näitä se kuunteli silmät pyöreinä ja kiinnostuneena. Se alkoi epäilee muo vasta siinä vaiheessa ku kerroin, että meille koulut on ilmaisia ja itseasiassa me saadaan valtiolta kuukausirahaa niin kauan kunhan me vaan halutaan opiskella.. Se sanoi että nyt kyllä valehtelet ja mun oli vaikee pitää pokkaa siks koska toi oli eka asia mitä se ei sulattanu :D

 Sain sen kumminkin vakuutettuun ja se halus tietää lisää.. Kerroin että tuella on kumminkin sellainen ehto, että me ei saada tehdä paljoo töitä opiskelun ohella, ja jos halutaan tehdä, tai meillä sattuis olemaan duuni mistä saatais hyvin massia, niin me ei saatais tukea. Sitten kerroin että me voidaan kyllä venyttää opiskelua kaikessa rauhassa, kuhan ei tehdä liikaa töitä ja jos tienattu raja menee vahingossakaan vähänkin yli, niin joudutaan maksaa kaikki sen kauden tuet takas. 

 Toinen raapi päätänsä ja muisteli itseasiassa kuulleensakkin asiasta joskus ja tokaisi että, eikös teillä ole lääkäritkin ilmaisia. Minä tyytyväisenä nyokkäsin että kyllä. Kerroin vielä siihen, että meillä ei ole edes pakko tehdä töitä, jos ei satu kiinnostaa koska kaikki työttömät saa rahaa valtiolta, jotta ne pystyy maksamaan vuokransa ja elättää itsensä. Se kysy että kai ne sellaset tapaukset joutuu sitten tekemään kaupungille jotain duunia sitä rahaa vastaan? Tälläkertaa mä pudistin päätäni. Sanoin että yleensä sellaisilla tapauksilla on aika iso kynnys lähteä töihin, koska minimi palkan ja sen tuen ero on hyvin pieni.. Eli käytännössä melkein saman rahan saa tekemättä mitään ja siksi meiän kansalla onkin varmaan niin kovat lukemat alkoholistien määrässä, koska hullukshan siinä tulis jos ei ole mitään tekemistä..

 Jätkä oli ihan ihmeissään ja kysyi, että milläs tää lysti kustannetaan.. Siitä sitten päästiin siihen verokeskusteluun. Kerroin että meillä on verot aika isot ja niillä rahoilla se lysti kustannetaan. 

Sanoin että koko verotus on aika monimutkasta ja se kasvaa sitämukaa mitä enemmän tienaa.. Kyllä mä sille niitä summiakin heittelin semi oikeeseen suuntaan mutta en ala niillä tässä pätee kun en ole ihan varma.  Ja kun kerroin sille sen mitä tiedän yrittäjyydestä niin se repes nauraa ja sanoi että ompa ihme maa. 

"Teillä ei siis kannusteta ihmisiä yrittämään ja menestymään. Itse jouduin opiskelemaan kuin hullu ja vielä urheilemaan kaiket päivät jotta saisin stipendin yliopistoon, koska vanhemmilla ei ollut varaa siihen. Mulla oli päämäärä enkä halunnut samanlaista kituttelua tulevaisuudessa mitä vanhemmat on joutunut kokemaan. Se määränpää auttoi muo yrittämään kaikkeni vaikka jouduin käymään vähän töissä samalla. Opiskelujen pidentäminen ei olisi tullut kuulookaan koska se olisi maksanut enemmän ja halusin muutenkin mahdollisemman nopeasti tienaamaan. En kadu sitä uurastusta päivääkään, koska se auttoi mut siihen missä mä olen nyt. Ihmisen luonteeseen kuuluu, että niiden pitää asutua pois mukavuusalueelta jotta ne menestyisi. Pitää olla pakko yrittää, jotta saa jotain aikaiseksi. Kuulostaa siltä että suomi tekee itsellensä karhun palveluksen asettamalla mukavuus kentän suureksi ja riskit yrittämisessä isoiksi. Meillä on jenkkilässä PALJON parannettavaa mutta ei sen ihan noinkaan kuulu mennä."

 Minä siinä vieressä ajattelin, että niinpä niin… Ymmärsin vähän enemmän sitä alkuleijuntaa sen autosta. Kai siitä saa nyt olla ylpeä jos sen eteen on paljon uurastanut.

Se keskustelu pisti mut miettimään ja mä tunsin itseni laiskaks paskaks. Miks mä en ollut tajunnut näitä hommia sillon kun mä olin koulussa. Kyllä mulle aina sanottiin, että mä olen etuoikeutettu. Olis varmasti paljon paremmin tehonnut jos olis sanottu, että tää on ansa ja vain kaikista ovelimmat tyypit osais ottaa siitä kaiken irti ja oikeesti opiskella. Nämä ovelimmat tyypit oli aika usein menestyvien vanhempien lapsia. Kotoota tuli sen verran ohjeita, että painotettiin opiskelun tärkeyttä, jos halusi vähän paremman tulevaisuuden.. Me vähätulosten perheiden kakarat saatiin kotoota esimerkkinä, että kyllä sitä toimeen tulee vaikka ei nyt niin keskittyisikään.

 Meiän isovanhemmat ovat työllä ja uurastuksella rakentanut sodan jälkeen hyvinvointivaltion. Ja nyt jotkut laiskiaiset nostelee tukia ja räkii katton samalla kun uutisissa on vähän väliä kauhukertomuksia vanhusten surkeasta hoidosta. 

 Nyt jos nää meiän päättäjät ei jossain vaiheessa päätä rajulla kädellä pienentää mukavuusaluetta, sekä tukea yrittäjyyttä ni voin kertoa että kusessa ollaan.

 Lause "Suomalaisella sisulla" on menettänyt merkityksensä jo ajat sitten.

 Puuduttavat treffit muuttuivatkin ihan valaiseviksi.. Oli ihan hyvä sanoo noita asioita ääneen, ni tosissaan tajus vähän tätä kuvioo. Parempi myöhään kun ei milloinkaan. 

 Oon ajatellu et yritän pistää ainaki yhen kuvan jokaiseen tekstiin vaikka oonki aika huono näitten kuvien kanssa. Tähän en oikein tiedä mitä olisin pistäny.. Yritin ottaa siit autost salaa kuvan mut se epäonnistu :D Päätinpä nyt sit pistää kuvan sit sielt mun toisilt treffeilt.. John oli tosi mukava ja vieläkin viestitellään välillä.. Mutta ei kyllä sen enempää mun tyyppii vaikka olikin super komee tanssija jäbä :) 

Reippaampaa tulevaisuutta muruset

-Jenni

Blogilla uusi ilme, olkaa hyvät :)

 Hyvää päivää :)

Mitäs dikaatte mun uudesta ilmeestä? Eiks ookki ihan fressi! Musta otettii mailman ensimmäistä kertaa studiolla kuvia muahaa :)

Tää stoori meni kutakuinkin näin:

 Tos yks ilta soittelin skypellä Santille jenkkilään.. Halusin tietää kuulumisia ja muutenkin mulla oli vähän kysyttävää mun projektin logohommasta.. Katsokaas ku Santiin voi ainakin luottaa, että saa rehellisen mielipiteen.. Se ei ehkä ole mailman hienovaraisin niitä mielipiteitään laukoessa ja välillä mä oon ollu ihan lamaantunut ku oon kuunnellut sen läksytystä.. Mutta rehellistä se on ja sitä mä loppupeleissä aina arvostan. Sitäpaitsi onhan sillä aina ollut joku pointti... No eniveis, en kyllä kysynyt mun blogin ulkomuodosta mitään, mutta se antoi mielipiteen jokatapauksessa. "Jenni, toi sun blogin kuva on aivan hirveä! Tollanen epätarkka, huonosti muokattu ja toi teksti on aivan hirveä myös. Näyttää ihan amatöörimäiseltä eikä se ole yhtään houkutteleva." Yritin siinä sitten änkyttää, että mähän olen amatööri ja muokkasin ton vähän niinku läpällä ja sen ei ollu tarkotus jäädä siihen jne. jne.. Mutta oikeassahan se taas oli. Mun blogi näytti aika huonolta..

  Noh ihan kiva että joku herätti mut tähän ja päätin tehdä asialle jotain. Oli siis saatava joku nappaamaan musta vähän tarkempi kuva. Koska blogihan käsittele mun ajatuksia, niin ajattelin että se olisi hyvä.

Mulla on kyllä kone täynnä kuvia itsestäni. Sellasia kännykkäkameralla otettuja, epätarkkoja ja joku drinkki kädessä. Ei siis niitä.. 

 Ja niinkun mä olen jo useasti todennut, että elämä antaa mulle kaiken mitä tarvitsen.. Ja tsadaa löyty Eetu. Viime viikolla kerroin mun ystävälle Sinille tästä mun pikku kuva dilemmasta.. Saman tien hän tokaisi että tuntee yhden tyypin joka ehkä vois auttaa muo.. Soitti puhelun ja hetken päästä kuvaustreffit oli sovittu :) 

 Mulle iski kylläkin pikku paniikki.. En oo meinaan mikään paras poseeraaja. Mä näytän hyvältä niin kauan kun oon onnellinen, hymyilen ja hyvässä seurassa.. Mutta aina ku pitäis yksin poseeraa ni no no, ei hyvä.. Mun sotasuunnitelma ennen kuvauksia oli siis ajatella kaikkia asioita miks mä oon onnellinen. Ja onneks Sini tuli sinne myös, ni oli takuuvarma hyvä seurakin tiedossa.

 Sitten kun oli aika valmistautua, niin vietin hyvän tovin peilin edessä.. Oli meikkiä, oli hiustenpidennystä, oli lisää meikkiä, oli irtoripset, oli kiva tissipaita, oli korkkarii ja vielä vähän meikkiä.. Kieltämättä ei mikään hullumman näköinen bööna.. Oikein kiva.. Oikein kiva siinä tapauksessa jos haluisin esittää jotain muuta kun olen. Ei siinä mitään, kyllä mä tykkään pänttäytyä silloin kun vaihdan viihteelle ja käyn ulkoilemassa.. Mutta haluunko mä että jengi näkee sen tyypin kun ne tulee lukemaan mun ajatuksia? En mä kyllä halua.

 Niinpä irrotin klipsit päästä, pesin naaman ja kaivoin mailman mukavimman lempparipaidan kaapista.. Tottakai mä meikkasin kevyesti, just silleen kun yleensä kampaan tän lärvin.. Mutta siinä se, saa luvan kelvata :)

 Kuvaushetki oli kivuttomampi mitä mä olin kuvitellut.. Eetu oli kiva ja rento tyyppinä ja Sini piti huolen mun naurattamisesta sekä ohjaili vähän.. Ehkä muutama lasi viiniä pohjalla saatoi vaikuttaa mun rentoutuneisuuteen :P Oli jännä nähdä itestään ihan erillaisia kuvia.. Hah vähän mulla on paljon ilmeitä ja juonteita naamassa :D Ei se mitään, näillä mennään.

 Nyt mulla on sitten uusi blogin ilme ja pari uutta profiilikuvaa :P Tyttö on tyytyväinen.

Helppo hymyillä ku aurinko paistaa :)

pusei ja halei -Jenni