Vahinko avautuminen :D

Haha, ku mä aloin kirjottaa tätä juttuu ni tän otsikko oli "no ne treffit.." Mun oli tarkotus jakaa teiän kans yhet treffit jotka oli hyvä läppä! Mun mielest kaikki asiat on kokemisen arvosii jos niist voi todeta et "onpahan ainaki hyvä tarinana" Sit aloin kirjottaa ja jossain vaiheessa tajusin et, oon avautunu pitkän pätkän itestäni :D Piti muuttaa otsikkoo ja miettii et julkasenko vaiko enkö.. Tää on kumminki ehkä mulle itelleni suunnattuu mietiskelyy.. Joten jos olet tosikko ni ei ehkä kannata lukee..  ;) Miehienki kannattaa ehkä skippaa suosiolla :D

Nooo mun yks päätöksistä tänne tullessa oli, et opettelempa treffailee.. Suomessa se on ollu jotenki jäistä ku mul on sellanen fiilis et, kaikki tuntee kaikki ja kaikki on säätäny jotain kaikkien kans.. :D
Joo mä tiedä et ei ihan noin mee, mut silti mä kammoon juoruiluu ja draamaa.. Joten olempa aina keplotellut itteni kaveri akselille. Ja mulla on paljon miespuolisii hyvii ystävii :D Mä oikeesti viihdyn poikien seurassa.. Ne on jotenki rentoi, eikä ressaa sillai ihan samal tasol ku mimmit.. Dikaan olla messissä kaikissa aktiivisissa hommissa ja kaikkee..
 Ainooks ongelmaks yleensä osottautuu ne poikien tyttöystävät. Yks isoimmist syist miks mä voisin seurustella olis se status: "ei hätää, en ole uhka, olen tyttöystävä! Saanko nytten kuulua joukkoonne??" Oikeesti, mimmit osaa kyl olla välillä ilkeitä..

 Jengi on aina ihan shokissa, ku mä kerron etten oo ikinä seurustellu.. Mut toisaalta jollain on vähän hepposemmat kriteerit seurustelulle kuin meikäläisellä.. ("joo kyl mä seurustelin kaks viikkoo sen kans.. Sit sen yhen kans me seurusteltii jopa kuukaus".. jne :) Tottakai mä nyt oon tapaillu sun muuta.. Mut jos homma ei tunnu siltä, kun se näyttää leffois, niin en ala.. :D Mä en koe et mun täytyy täydentää elämääni seurustelulla. Tai että, mult puuttuu jotain, koska mul ei oo poikaystävää.. Mä en myöskään haluu olla kenellekkään se täydentävä elementti. Kummallaki pitää olla omat elämät, jotka me sit halutaan jakaa toistemme kanssa.. Mun kauhukuvissa mä lusmuun jonku kans neljän seinän sisällä ja unohdan kaverit ja muun elämän.. No no, not me.. Sen verran monta varottavaa esimerkkiä ollu.. Ja en nyt siis kritisoi muitten juttui. Meitä on moneksi :)

Must oli ei niin hauska lukee sitä mun korttii..
"In their quest for ideal love, Ace of Spades can find out the reality is far from their expectations."
Hehheh :(

Äitiki on menettäny toivonsa jo aika päivii sitte.. Se sano et mul on kriteerit liian korkeella ja niit pitäs vähän laskee :D haha Ei ne ees oo ja niistä ei tingitä.
hmm mietitääs..

1. Pitää olla huumorin tajuu. Lämpeen jotenki vitsaileville tyypeille. Mul itelläniki on koko ajan pientä pilkettä silmäkulmassa ja heitän läppää aika paljon.. Välil möläyttelen juttui ja joskus jengi ei ihan oo messissä, en haluis koko ajan olla selittelemässä itteeni.. Must voi saada aika itserakkaan ja nenäkkään vaikutelman jos ei ihan tajuu mun itseironiaa.. Eli todennäköseti tosikot ei ees dikaa musta.. :D
2.Kohtelias ja hyvät käytöstavat, tieksää, sellanen gentlemän :) Ja tää nyt koskee muitaki ku muo kohtaan.. Sellanen jalat maassa tyyppi, joka ei aseta itteensä kenenkään yläpuolelle.
3. Mä oon aina lämmenny itsevarmoihin tyyppeihin. Silleen varma omista liikkeistään.. Tietää mitä haluu, jne.. Tää on sinäänsä paha, kun itsevarman ja ylimielisen raja on jotenki niin häilyvä. Ja ylimielinen käytös on jotenki mailman ällöttävintä.. Muutenkaa tää ei nii helposti kulje ton edellisen vaatimuksen kans käsikädessä :/
  hahah vähän tää on hauskaa miettii näit..
4.Turvallinen. Silleen rauhalliset otteet. Sanoo mitä ajattelee. Rauhottaa muo ku mä säädän. Puristaa tiukasti. Saa mut tuntee oloni turvalliseks. Ottaa mut huomioon eleillä ja teoilla eikä sanoilla..
5. Fiksu!! Mut joo ei todellakaa sellanen kaikkitietävä, aina oikeessa oleva näsäviisas.. Yök
6.Henkisesti tasapainoinen.. Ei sillee pistä käytöstään esim. Lapsuus ajan perheongelmien tai hullujen ex tyttöystävien pikkiin. Tajuu että, kaikki on ite vastuussa itestään ja tekemisistään. Mä en jaksa enää yhtään paapottavaa sieluu..

Ulkosii kriteereit ei kyl nii pajoo oo.. Ehkä Kiva hymy ja tummat piirteet yleensä vetoo.. Mä oon huomannu että, ihana luonne voi tehä jostain tosi kuuman.. Kun taas kusipäisyys tekee komistuksist ällöttävii.. Kyl mä uskon et se on miesten mielestä aika samanlailla.. Jos mun pitäs laskee kaikki mun ulkonäön varaan, ni kuses oltais :D

Noin, siinä ne.. Eihän luulis olevan paha? :D Kyl mä ihan positiivisesti uskon että, löydän mun prinssin joskus :) Sitä ennen voin ihan hyvin keskittyy itteeni ja kokeilla kaikkee.. Sit ku mä käännän elämässäni sen sivun mihin kuuluu perhe, annan kaikkeni sille. Eikä varmasti tarvitse haikailla sinkkuaikojen perään.. 
Niin, näin mä tän asian nään.
 Sitäpaitsi (nyt te varsinki pidätte muo hulluna) mä juttelin yhen selvännäkijän kanssa joku vuos sitten.. Se on oikeesti todella pelottavaa, kuinka paljon sen jutuista on pitäny pikkaansa.. Sellasetki asiat, mitä mä en olis ikinä uskonu.. (voin vaik joku päivä avautuu niistä :P) Noh eniveis se sano et, mä tuun aika pian tapaa jonku kivan tyypin, joka jakaa mun kans samat arvot ja rokkaa mun maailman.. Peli ei ole menetetty siis :) Sit se viel sano et, vaik tuntuis, ni heti ei kannata mennä kihloihin.. Mut kihlat kuulemma tulee.. Eli ei hätää mama!! :D 

Sitäpaitsi mul on monta diilii olemassa.. "Jos me tän ja tän ikäsenä ei kumpikaan olla naimisissa, ni kävellään yhessä alttarille" 

Ainut tyyppi ketä oon esitelly fämilille :D Onneks  me edustetaan Ville! (ja sori tästä :D ) Kuva on otettu siis 2007 kesällä :D Edelleenki ollaan oikein hyvissä väleissä :) Mummilta kuulee edelleen epätoivosen kommentin "no entäs se yks mukava poika siellä äitin häissä?"