Viis päivää siihen meni...

ti 6.11.2012  

 Viis päivää siihen meni, et rakastuin San Franciscoon.. 

  Ekana, yhen illan omistin tuol kaupungilla pyörimiseen. Täynnä elämää, paljon makeita rafloja, noi sillat on upeita pimeellä, pilvenpiirtäjii ja kaikkee.. Tiettekste, sellast suurkaupungin fiilistä.. Kävelin ympäriinsä ja vaan seurailin ihmisii, ostin jäätelön, hymyilin.

Pysähdyin jäätelölle :)

 Seuraavana päivänä oli luonnossa kävelyn aika. Tuol kaupungin reunalla on sellanen iso luontoalue, mis on kaikkii reittejä. Tiesin et, sen läpi menee reitti Golden Gate sillalle.. Olin vaa nähny sen pimeellä, joten suunnistin sinne :)

 Siis voi juma, sitku mä joskus asun tääl, ni en poistu niiltä lenkkipoluilta! Siel oli ihanaa! Ja kaikil oli koirii, paljon koirii.. Mäki haluun! Haluun koiran ja kutsuu sitä aluetta mun huudeiks! (kuvitelkaa nyt mut hyppimässä tasajalkaa).. Löysin jo monta potentiaalista kämppääki yhest mukavan tuntusest naapurustost :) ..Ei kyl vielä, täs on paljon tehtävää siinä välissä.. Mut Jokupäivä sit.. (hymyilen)

Valmiina lenkille.. En kyl viel tos vaihees osannu aavistaa et kuinka pitkälle!!

Mun reitti siel puistossa...

 Siel matkan varrella oli sellasii pysähdyspisteitä. Spotteja mis oli täydelliset maisemat. Niis oli penkit lepohetkii varten. Niille oli hyvä pysähtyy ihmettelemään.. Ja hymylemään :)

Tos kyl täyty tovi istuskella miettien elämän kulkua..

 En ihan tajunnu et, matka tulee olee niin pitkä.. Ku pääsin sillan juurelle, oli jo vähän nälkä. Onneks otin touhu kybän hätävaralle ja sillä sain kalkkuna-mozzarella leivän ja appelsiini mehun.. Parkkeerasin nurtsille picnikille, hymyilin..

 Takaspäin lähin kävelemään rantaa pitkin. Kävin kastelemassa jalkani tyynessä meressä, hymyilin.

 Matka kämpille päin oli about kokonaan pelkkää ylämäkee.. Sport trackeri näytti jo 17km saldoo, ni voitte kuvitella mun jalkojen fiilistä.. Ei ihme et spottailen tääl hyvii perseitä jengillä.. Perillä matkan pituudeks oli kertyny aika tasan 20 kilsaa.. Öbaut 5h yhteensä pysähdyksineen.. Vedin kunnon palauttavat naamariin ja sammuin päivänokosille.

Vähän arkkitehtuuria kotimatkalla..

  Et jos mä oon vaiheillu kahen tulevaisuuden haaveen välillä.. Välillä nään itteni asettuvan isoon kaupunkiin, välillä toivoisin asettuvani johonki pieneen rantakylään, missä on luontoo lähellä ja söpöjä pikku naapurustoja.. Noh tääl olis kummatki.. hmm.. Hymyilen.

 Haluun vaan tutustuu tähän mun uuteen ihastukseen lisää :)

Näillä näkymillä mäki hengaisin skidejen kans puistossa..

  Jaa, emmä kyl tiiä mihin tää elämä mut vie.. Oon vast 26v.. Täl hetkel i just go with the flow..